KOPRA---61

Simo makasi samassa paikassa mihin oli illalla kaatunut. Suuri oksennuslammikko levisi parketin pinnalla. Vesku makasi myös lattialla. Hänen alle oli löytynyt pehmusteeksi seiniltä revittyjä raanuja ja seinävaatteita. Mörtti veteli unia veitsellä viillellyssä sohvassa. Upean kalusteen valkeat pehmusteet pursuivat viiltelyhaavoista kuin ilkkuen viattomuuttaan.
Ensimmäisenä kolmikosta alkoi heräämisen merkkejä näkyä Simossa. Kauhea oksennuksen haju täytti huoneen. Kuin riuhtaisten hän pomppasi ylös kun huomasi tilanteen. Kiireellä hän riisui nahkarotsin yltään ja lennätti sen huoneen nurkkaan.
- No, mikä nyt! Möykkäämiseen herännyt Vesku kysyi, nousten venytellen jaloilleen.
- Saatana, vielä kysyt! Etkö tuota nää? Kaikki kuteet haisee kuin ketunsyötti. Hyi helvetti. Ala mennä etsimään löytyykö mistään sopivaa paitaa ja puseroa. Noita ei pane päälleen pirukaan.
- Hieno rotsi menee halvasta, Vesku sanoi.
- Menköön, halvalla on tullutkin. Kieltämättä, makee se oli. Mutta aikansa kutakin. Jospa käyt penkomassa komeroita.
- Tuo minulle ja, Mörtti huusi makuultaan haukotellen.
- Paskat minä ala sinuakin palvelemaan. Tule itse hakemaan, jos on puutetta, Vesku sanoi ja vilkaisi Simoa.
- Älä viivyttele paskiainen. Palelemaan tässä alkaa. Mörtti perkele, haalaa sinäkin itsesi liikenteeseen. Ja kuka perkele täällä on pannut paikat sekaisin?
- Taisitpa olla osaltasi itsekin. Menikö muisti uusiksi?
- Päätä ainakin särkee ja on kurja olo.
- Syö silliä. Siellä on jääkaapissa Ahtia. Heittää heikottamasta kun syö suolasta, Mörtti sanoi.
- Jumaliste kun on kaamea olo, pakko saada jotakin... Simo sanoi ja poistui keittiöön.
***
Kopra ja Laakso saapuivat kaatopaikalta Shellille. Nenässä tuntui yhä mädäntyvien jätteiden haju. Laakso nuuski käsiään.
- Ei saakeli. Millä tämän kaamean hajun saa pois. Täytyy käydä tuolla vessaosastolla. Saisi edes pahimman hajun pois.
- Samat sanat, vaikka en jätteitä penkonutkaan. Kuitenkin tutkin sitä murhavälinettä. Ruha ei ole vielä tullut.
- Eipä näy, jos ei ole mennyt keittiön puolelle naisia kutittelemaan.
- Eipä tuota ollut autoakaan. Näihin murhiin palatakseni. On se kyllä kumma juttu kun johtolankoja on niin vähän. Murhat on hyvin suunniteltu ja maltilla tehty. Sain tiedon, että paperiveitsessä ei ollut sormenjälkiä. Olitko murhaajalla käsineet kädessä?
jat.