- Hyvää päivää! Joko herroja saa häiritä? Kopran nyökättyä, mies jatkoi: - Olen rakennusurakoitsija Luokkanen. Asun tuossa rivitalossa tuolla pankin takana.
- Olkaa hyvä ja istukaa. Kertokaa sitten murheenne, Kopra kehotti.
- Niin minulla on omakotitalo tuolla kuusikossa, kirkonkylän eteläpuolella. Se on aivan yksinäinen. Sattuu olemaan minun metsää siinä se ympäristö, joten aivan lähellä ei ole muita taloja. Sattui kuitenkin niin, että taloon tuli paha kosteusvaurio. Heh, eihän suutarin lapsilla kenkiä. En ehtinyt pitämääm remppaa vaan jouduimme muuttamaan sieltä terveellisempiin huoneisiin. Se tapahtui muutama vuosi taaksepäin. Poika nääs sairastu homepölykeuhkoon ja se johti astmaan. Siihen poika menehtyi sitten keväällä. Suru tässä on päälle painanut, ettei ole tullut käytyä koko talossa, Luokkanen kertoi ja pyyhkäisi sorillaan silmiään.
- Valitan tapahtunutta. Mutta mitä tällä on yhteyttä poliisiin? Kopra kysyi.
- No, tuossa aamulla sain itseäni kootuksi sen verran, että ajelin tuonne talolle. Olihan siellä käynyt kutsumattomia vieraita. Onneksi ei ikkunoita ollut rikottu, kun olivat saaneet lukon murretuksi. Rumaa siivoahan siellä oli pidetty. Varsinkin alakerrassa. Yläkertaan eivät olleet osuneet. Niin ensin luulin. Mutta kun katselin komeroita huomasin siellä aivan oudon pojan puseron ja risaiset jotain 39 numeron lenkkarit. Vastaavasti oli varastettu sellainen nahkapusero jossa on paljon niittejä. Sellaisiahan nuoret nykyään haluaa. Se kuului aikanaan pojalleni. Eikä siinä kaikki. Siinä hupparipuserossa on oikea hiha aivan kuivuneen veren tahrima. Siksipä ajattelin ilmoittaa! Olen kuullut radiossa ja lehdistä lukenut, että se murhamies on vielä kateissa, Luokkanen kertoi hiljaisella äänellä.
Kopra oli aluksi kuunnellut selostusta hiukan välinpitämättömästi Mutta kun hän kuuli veritahroista hän sai aivan kuin sähköiskun. Nyt on jotain tärkeää jäämässä haaviin!
- Onko teillä aikaa jos lähdetään katsomaan asusteita. Jätittehän ne sinne? Kopra kysyi.
- Enpä tosiaan koskenut sen enempää kun huomasin, että komerossa oli sinne kuulumatonta, Luokkanen sanoi.
- No hyvä sitten lähdemme heti. Kiitoksia että otitte yhteyttä. Tämä voi olla aivan ratkaiseva vihje. Mitenkäs on lähdettekö oppaaksi? Ei olisi etsimisessä, Kopra sanoi.
- Tottahan toki. Ajan edellä! Luokkanen sanoi ja lähti ulko-ovea kohti.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti