KOPRA--75

- Siitä puseron näytteestä ja veitsistä on tullut tulokset. Puseron veri on tosiaan Putsarin verta. Samaa dnaata on löytynyt myös paperiveitsestä. Sormenjälkiä ei veitsessä löytynyt. Mattoveitsessä sen sijaan on ollut kahdenlaista dnaata. Sormenjälkiä ei mattoveitsestäkään ole löytynyt, Laakso sanoi kun avasi kirjeen Kopran käskystä.
- Joo, sama murhaaja ainakin Kitinällä ja sillä rouvalla, nimeä en nyt jaksa muistaa?
- Vappu Nurmi!
- Aivan oikein. On se hyvä että jollakin muisti pelaa. Minulla tuo nimimuisti on kyllä aivan olematon. Vanhuus ei tule yksinään.
- Heh! Niinhän se on, että vanhan ei tarvitse naisten nimiä enää muistakaa.
- Päivä alkaa olla illassa. Lähdettäisiinkö käymään paidan vaihdatuksella kotona. Saunaa tekisi mieli. Vai mitä sanot?
- Aivan sama minulle. Pitäisikö sille Ruhalle...? Samassa kyydissä pääsisi.
- Voinhan minä soittaa. Saadaan selville missä päin mies sukkuloi, Kopra sanoi ja valitsi numeron. - Kopra tässä! Mitäpä mies on touhunnut. Onko mitään uutta sattunut näköpiiriin?
- Kiirettä pitää. Johtolankoja on vaikka muille jakaa. Loppuvat vain aika lyhyeen. Äkkiä on pää vetävän kädessä.
- Joo eihän se ole pitkä matka polvesta ylöspäin! Hehe! Totta puhuakseni. Se on hyvä, että homma pyörii. Sitä soittelen, maltatko lähteä käymään yön ajaksi Turhalaan? Me tässä Laakson kanssa meinattiin käydä paidanvaihdossa.
- Ehei! Nyt on niin vahva johtolanka tutkittavana, että ei puhettakaan. Yön aikana taas selviää mielenkiintoisia asioita.
- Jaa, vai niin! Minkäs niminen se lanka lienee?
- Sitä ei kaikille huudella.
- No, selvä, anna huomenna kuulua itsestäsi.
- Joo, jos hengissä säilyy. Selvä... Ruha sanoi ja puhelin alkoi piipittämään.
- On se Ruha kyllä tavallinen sonni. Ruma mies, mutta naisia viehättää.
- Ruhalla ne ulkoiset avut housussa, nauroi Laakso.
jat.