Rallinajo jäi kuitenkin lyhyeen kun saavuttiin järven rantaan. Erikokoisia mökkejä oli pienoisen järven ympärillä kymmeniä. Veneitä oli jo nostettu rannalle ja maisemassa oli syksyn tuntu.
Pojat laskeutuivat autosta ja katselivat ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Tuuli vain tohahteli mökkien rakenteissa. Kesämökkeilyinnostus oli taas kerran palanut loppuun, leimahtaakseen taas keväällä uuteen roihuun.
- Kamut hei! Tuolla on komea rahamiehen huvila. Ajetaan sinne pihaan. Voi olla että siellä on hyvä mesta.
- Lähdetään katsomaan. Ainakin on upean näköinen. Ei ole rahaa säästelty.
- Vau! Täällä voisi olla pitempäänkin, jos vain sapuskaa löytyy, Mörtti innostui.
Pojat nousivat autosta ja menivät kokeilemaan ovea. Sehän oli tietenkin lukittu, mutta lasi on särkyvää. Iloinen kilinä kuului kun Mörtti vetäisi kivenmurikalla oven lasin säpäleiksi.
- Näin se tekee osuustoimintaväki. Perkele! Meitä ei kahlitse ikkunat eikä ovet, Mörtti hihkaisi.
- Ääliö, ala siinä kiljumaan. Voi siellä jossakin mökissä olla vielä olijoita, Simo kirahti.
- Jos on ja tänne tulee, niin se on kaula katki.
- Uhoo vähemmän ja tee enemmän, niin saat jotakin aikaan, Simo kuittasi.
Nyt tie oli esteetön huvilan sisätiloihin. Upeat nahkakalusteet ja hienot parketit saivat pojat vähäksi aikaa hämmennyksiin. Kukaan ei ollut moiseen tottunut. Eikä varmaan koskaan edes nähnyt.
- On varmaan jonkun pankinjohtajan tai tehtaanpomon kesäpaikka. Nyt pojat pikkuisen kokeillaan kestääkö hieno nahka kulutusta, Simo sanoi ja hyppäsi sohvalle buutsit jalassa.
Toisetkin seurasi johtajaa ja hieno kalusto sai kyytiä. Saumat repeilivät ja pehmusteet pursuivat esiin.
- Paska vehkeitä kun eivät kestä kulutusta. Ja voihan saatana! Seinällä Urkin kuva. Nyt pojat tehdään vallankumous, Simo sanoi ja iski kookkaan presidentin kuvan lasipöytään.
- Oho! eipä kallo kestänyt! Eläköön vapaus! Simo huusi hurmiossa.
- Mulla on ainakin nälkä, Vesku sanoi ja meni keittiöön.- Pojat hei täällä on jääkaappi safkaa täynnä. Viiniä ja kaljaa. Nyt alkoi tosi juhlat.
***
Poliisit olivat juuri lopettelemassa syöntiään kun mies viereisessä pöydässä nousi seisaalleen. Hän oli kalpea ja laiha. Ikään kuin ennen aikojaan vanhentunut. Tukka oli lähes hopeanharmaa. Hiukan epävarmana hän lähestyi poliisien pöytää.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti