- Kyllä maar ne Tane ja Rampe nukkui kun illalla tultiin aika myöhään. Kitinä ei ollut tullut. Kitinä puhui muutamana päivänä, että muuttaa maisemia. Kaupunkiin aikoi hakeutua, pois kaatopaikan lemusta, Topi jatkoi.
- En minä oikein pysy perässä. Sanokaa nyt kuka on ollut milloin ja missäkin. Tahtoo nuo teidän tarinat mennä ristiin.
- Valtesmanni tuskin muistaa itsekkään missä ollut ja mitä tehnyt muutamaa päivä sitten. Miksi se tämmöisen luuserin pitäisi muistaa? Sen minä ainakin tiedän, että meistä kukaan ei ole murhamies. Jos juoppoja ollaankin, niin hyvin rauhaarakastavia, Lempi saarnasi.
- Uskotaan, uskotaan! Murhaaja on kuitenkin saatava vastaamaan teoistaan. Hyvää päivänjatkoa vaan, jatkakaa unia.
- Saatana, mitä se valtesmannille kuuluu, nukutaan vai nussitaan, Lempi sanoi ja nauroi räkäsesti päälle.
***
Seuraavana aamuna poliisien Saab lipui Pikkulan kirkonkylänraittia halkaisevaa tietä pitkin. Aivan taajamamerkin seutuvilla alkoi synkkä kuusikkometsä. Laakso ajoi hitaasti. Kymmeniä polkuja ja kärryteitäkin poikkesi tieltä syrjään. Tienvierusojat oli vuodet painaneet aivan kiinni. Tai oliko niitä koskaan ollutkaan?
- Kyllä tämä on aivan turhaa näillä tiedoilla. Poika, jos sitä nyt on ollutkaan, on kerinnyt mennä vaikka mihin, Kopra sanoi. Juuri silloin soi Kopran kännykkä.
- Nimismies! Täällä Pikkulassa. Missä? Kaatopaikalla? Miten niin murhattu? No, johan on saatanaa... Tulemme katsomaan, Kopra sanoi ja painoi kännykän kiinni
- No, voi saakeli, en paremmin sano. Kaatopaikan hoitaja Kylli soitteli, että on löytynyt toinen murhattu puliukko. Luuli että Kitinä on saanut kutsun jonkun toisen käden kautta. Kurkku poikki, sano. Nythän luuserit alkoi tällä seudulla vähenemään vauhdilla, Kopra sanoi ja puisteli päätään. Siinä se oli se Kitinän kaupunkiin muutto. Helvetti. mitä tämä taas merkitsee. Kuka on murhaaja?
- Sekö kitisevä ukko siitä remmistäkö se oli? Sinähän tiesit sen oikean nimenkin? Laakso kysyi.
- Sohlon Sakuhan se. Siihen aikaan kun täällä Pikkulassakin oli vielä kaksi poliisia, minä satuin olemaan niistä se toinen. Silloin Saku oli rivakka työmies. Sanoivat että tunnollinen ja tarkantyön tekijä. Täällä oli puusepänverstas, aika iso. Siellä Saku kulki töissä. Kuitenkin kävi niin kuin monesti käy. Saku rakastui naiseen. Kauniiseen ja varakkaaseen. Nainen piti aikansa Sakua huvinaan ja otti sitten uuden. Sakupa ei kestänyt sitä, vaan ratkesi ryyppäämään. Melkeinpä sitä on sieltä asti sitä putkea jatkunut. Niinhän nuo ovat kertoneet, Kopra kertoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti