Silmäilin välillä ikkunasta. Kylmä pakkanen teki hengityksen huuruiseksi. Äkkiä katsellen näytti, että koko jengi veteli sätkää.
Äkkiä silmiini sattui kaksi miestä. Toverit kulkivat juuri sen ikkunan alitse jonka takana jauhoin evästäni.
Tunsin miehet heti. Puhaltaja ja Kurottaja. Miehillä oli selvästi jokin kiista keskenään.
Mieleeni tuli kaksoset. Jotakin vipinää Puhaltaja oli nyt kehittämässä. Sehän oli aivan selvä juttu, että siinä suunniteltiin tavallista suurempaa keikkaa.
Kaapaisin nopeasti viimeisetkin pitsanmurut naamariin ja ryntäsin miesten perään.
Vanha ammattikyttä osaa hommansa. Vaikkakin kadulla oli kovinkin hiljaista, pystyin kyllä varjoja hyväksikäyttäen, seuraamaan kavereita vaivatta.
Ihmettelin mielessäni mikä heidän kiistassa oikein oli kysymys. Puhaltaja käytti melkoista volyymia puheessaan. Kurottajalla, paljonkin hintelämpänä miehenä oli kehonkieli enemmän käytössä.
Kirosin kun miehet pysähtyi sinisen Micran kohdalle. Miksihän olin jättänyt Mersuni toimistoni parkkiin... Joo, lähdin toimistolle.
Minunpa oli tyytyminen siihen, että katsoin sinisen auton kaasupilveä joka hitaasti haihtui kaupungin pakkas-säässä.
***
Rivakasti kuljin toimistolleni päin. Äkisti muistin tyhjyyttä haukottelevan lompakkoni ja keskeneräiset toimeksiannot.
Eipä auttanut. Työtätekevän on tehtävä työtä, että ei joudu työttömäksi. Niinpä kameraa mukaan ja Väyrynen tulille.
Toisella puolella kaupunkia oli suuri vaparikeskus, jossa olin usein bongannut kauniin varjostettavani. Useinkin eri miehen kanssa.
Johtaja Metku kookas tukeva, vatsakas herra tahtoi vaimostaan kuvan, nimenomaan autoliikkeen henkilöstöjohtajan, läheisimmän alaisensa kainalossa. Mieluiten vielä sängyssä.
Tuo mies oli hoikka, urheilijatyyppi. Myöskin varsin suosittu seuramies... Mutta olikin vaikea tehtävä saada heidät yhteiseen kuvaan.
Johtaja Kyösti Metku, oli houkuttanut minut tehtävään jo kesällä. Kuitenkaan en ollut onnistunut heitä rysänpäältä bongaamaan.
Johtaja Metkullahan kyllä riitti rahaa. Tosin kovin kitsaasti hän raaski rahoistaan minulle antaa. Silloin tällöin heitti muutamia huntteja, nekin perustelujen ja kuulustelujen jälkeen.
Vaati ketale tulosta. Mutta mitenpäs voisikaan kuvia ottaa jos kohdetta ei ollut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti