PUTELLI. -57.
- Onhan se ainakin Sampo-karhi ja perälevy. Muuta sitä ei vissiin ole. Ei ainakaan minun tietojeni mukaan. Niin onhan se tuo omatekonen peräkärry, sekin vissiinkin kuuluu kauppaan? Reino sanoi
- Tietysti se kuuluu. Kaikki traktorivälineet, minä en niitä tarvitse, emäntä sanoi.
- Hyvä! Minä vielä varmistan. Traktori, aurat, karhi ja peräkärry. Niinhän se oli? Paavo sanoi.
- Niin on, kaikki ne saa, emäntä vakuutti.
- Mikäs se on hinta, sehän se tärkeintä on, Paavo kysyi.
- Minun veli on traktoriliikkeessä töissä. Se kävi viimepyhänä täällä, niin sanoi kun kysyin millaista hintaa pitäisin, että puoli miljoonaa ois semmoinen kohtuullinen hinta. Sano, että sen alle ei kannata myydä...lähes uusi kone, emäntä sanoi.
- No sehän on sopivan pyöreä hinta. En tosin le tietoinen hintatasosta. Tuli niinäkkiä tämä traktoritouhu. Kyllä kait se ammattimies tason tietää...Tinkausko ei auta? Paavo sanoi.
- Niin veli sano, että ei alle pidä myydä, niin en myy! Niin, kuten jo sanoin velaksi en myy, emäntä vakuutti.
- Kun tavara on hyvää, niin se on aina hintansa fäärtti. Ei muuta kun kättä päälle, Paavo sanoi ja ojensi kätensä emännälle.
Emäntä hiukan hämillään tarttui ojennettuun käteen ja puristaa keveästi.
- Reinohan se saa olla takuumiehenä, että minä olen aina pruukannut huutoni maksaa, Paavo sanoi.
- No paremmin luotan tuohon Paavoon mitä itseeni. Takuuvarmasti tulet, Saimi, rahasi saamaan. Varmasti varmemmin, kuin pankista omalta tililtä, Reino vakuutti.
- Heti huomenna käyn pankissa ja siirrän rahat tilille jos sellainen sopii. Tietysti voin tuoda rahanakin. Siinä vain tulee turhaa reissaamista kummallekin, Paavo sanoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti