PUTELLI. -71.
- No! Alahan tulla, löytyy siellä syömisiä sinullekin. Kyllä nyt on jo murkinan aika.
- En oikein tiedä. On niin rasvaset rytkyt päällä, että hienot paikat sotkeentuu. Minä odottelen täällä, kun käyt vahvistamassa, Reino sanoi.
- Älä nyt hassujasi porise! Alahan tulla Meillä ole sen hienompaa kun muillakaan... Noh, ala tulla! Paavo sanoi jo auktoriteetin äänellä.
Itseään venytellen Reino nousi ja lähti tulemaan. Paavo odotti, kun Reino meni hänen edelleen ja seurasi sitten perässä.
Miehet astuivat pirttiin. Paavo viskasi lierihattunsa pirtinpenkille. Riisui puseronsa hirsiseinässä olevaan puunaulakkoon. Katsoi sitten Ainoon ja sanoi:
- Onkos sillä emännällä ruokaa, kahdelle nälkäiselle kulkumiehelle.
- Hyvänen aika! Kun ei mitään sano kun lähtee. Minä olen sydän sylissä ihmetellyt mihin se on mennyt. Olen minä pitänyt potut lämpimänä ja kastikkeet. Alkakaa vain syömään, Aino sanoi.
- Reino alahan tulla pöydän ääreen, pistellään tuppipottua tuulensuojaan, on se sinullekin kerinnyt nälkä tulla. Missäs se Mikko? Hevoset näytti olevan kaivokentällä. Onko se minkä verran saanut kynnetyksi? Paavo kyseli.
- Kynnettiin me kaksi sarkaa, tuosta navetan takaa. Mikko lähti käymään kaupassa. Leimu oli niin vikuri päällä, että ei sitä meinannut millään saada aisoihin. Eikä se kehtaa edes vetää, Poku melkein saa yksin kiskoa. Minä olin hevosilla suitsimiehenä, Mari selitti.
- No, nytpä loppui Pokultakin urakointi. Tarvitse paljon muuta kun haravakoneen vetäjäksi. Onkin sellainen tosihevonen tuossa pihalla, että ei roppa tipu vaikka kyntäisi pitempäänkin. Hehee, ja kahta viilua kerrallaan. Eikä enää kivet nakkele niin kuin vanhaa kinnasta. Vaan mitä sinä Reino siihen sanot? Paavo kysyi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti