PUTELLI-80.
Aino on kauan vaiti . Vain kiivaasta käsien läpsytyksestä ja tempovista liikkeistä huomaa, että tavallisesti hempeän rauhallinen Aino, on kiukkuinen.
"On se huomattu! Miksi se ei minulle puhu mistää mittää? Ostellaan konneita, otetaan lissää peltuva. Ite hypätään kokkouksissa ja pitkin kyliä, minä saan raataa kuin heikkopäenen",Aino sanoo.
Paavolla loksahtaa suu auki. Hämmästyneenä hän katsoo Ainoa, väliin vilkaisee Maria.
" No, johan on kumma! Mistä nyt kenkä puristaa? En oo ikkää selontekuva teheny tekemisistäni. Enkä aio tehä vastakaa. Vappaaehtosesti tässä kukin on , jos ei huvita, voe muuttaa parempiin olloihin" ,Paavo sanoo.
" Niinhän se on tosijaan aena ollu. Minä oon vaen palakaton piika, en yhtää enempää. Ikkää saa mittää vaatettakkaa. Navetta saappaessa pittää mennä kirkollekki jos joskus sinne pääsee. Isäntä ite kulukee pussihousuissa ja formuvarsisaappaessa. Kun minä jotaki haluan, pittää olla sen tuhannet rätingit, mihin rahhaa tartten" Aino sanoo jo piukealla äänellä.
" Jaa, vaen sieltä se nyt tuulee. Ootellaampa tuulen kääntymistä" Paavo sanoo ja alkaa pukea puseroa päällensä.
" Tämmöstä se on ! Jos minulla on jottae sanomista, se lähtee muuvalle. Näen seon ollu koko ajan. Vaen senkun mennee, miksipä tämä muuttusi", Aino sanoo ja pyyhkäisee jauhoisella kädellä silmäkulmaansa.
Paavo aukaisee oven , vilkaisee vielä naisiin, menee sitten totisen näköisenä ulos. Mari katsoo ikkunasta ja huomaa isänsä suunnistavan halkovajalle päin.
" Äiti! Hyvä oli että viimeinkin jotain sanoit. Ehkä isä alkaa ajatella asioita. Ei se ainakaan pahentanut." Mari sanoo.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti