PUTELLI. -66.
- Taitaa olla parasta pitää omana tietona koko juttu. Siitähän koko kylä mennee sekaisin jos kuulevat... Puolet lisäävät tapahtumia. Varmaankin puolenkymmentä ruumistakin tullut. Sitten me ollaan ne pistetty turpeen alle. On se niin somasta, että sitä toisen vahingolla irvaillaan. Joo, nousehan pukille ja pistä Majuri juoksemaan loppusuoraa... Jokohan olet ajatellut, missä kohti saatasiin nuo koneet lavalta? Reino kysyi.
- Ei ole semmoinen mieleen edes juolahtanut. Katsotaan kun tullaan Puteliin, eiköhän tuolta jotain ojannetta löytyne, sanoi Paavo ja pisti Majorin käyntiin. Varovasti Paavo ajoi traktorin tielle. Jälleen matka kohti Putelia jatkui.
---
Mikko polki vanhalla pyöränrämällä kauppaan. Aurinko paistoi mukavasti juuri kasvoihin. Rinnassa tuntui mukavalta. Näkisi Katrin taas. Vaikka illalla on yhdessä oltukin, niin sittenkin Katrin iloiset silmät olivat aina mielessä. Kovin pitkältä tuntui päivä olla erossa.
Mikko sipaisi tummaa tukkaansa. Ei sattunut kampa mukaan... Äkkiä vain käväisen. Pitää joutua kyntämään. Mikko avas kaupanoven. Huomatessaan, ettei muita asiakkaita ollut kaupassa Mikko otti rennon ilmeen ja sanoi:
- Kah päivää! Mitäs sillä kauniilla myyjättärellä olisi kulkurille annettavaa?
- Shh! Ole siinä, kauppias kuulee ja rupeaa puhumaan, Katri kuiski.
- Mitäpä tuo haitannee, jos mukavia puhuu? Mikko sanoi.
Muutti sitten puheensa normaaliksi keskusteluksi.
- Kuulehan, kun piti kesken kyntötöiden lähteä sinua katsomaan. Äitimuori pisti kassin mukaan, että jos viitsit laittaa sen lapun mukaan tavaroita sinne. Annahan ensin kuitenkin tuo Saimaa aski. Saa vetää savut ja samalla katson sinun touhuamista. Se on kiva katsella kun pyörähtelet, Mikko sanoi, nojaten kyynärpäitään kaupan tiskiin.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti