JATKIS-69.

PUTELLI. -69.
- Se nyt onkin eriasia. En tähän väkisin pyrkinyt, isäsi vaan oli niin tiukka, että ei antanut mummolle periksi, vaikka anoppi oli asiaan kovin vastaa. Eihän mökintyttö hänen mielestään ollut edes ihminen, Aino sanoi.
- Miten se mummi? Oliko hänkin mökintyttöjä? Mari kysyi, vaikka tiesikin asian.
- Eihän nyt toki! Mummisi oli naapuripitäjästä suuren Hovilan kartanon tyttäriä. Kaunis kyllä ja mahdottoman ylpeä. Kyllä miniä sai monta kertaa tuntea syyllisyyttä kun Katariina saarnasi, Aino sanoi.
- Äiti! Mitäpäs sanot jos Mikko on yhtä tiukka kuin isä ja ottaa kenet haluaa, Mari sanoi.
- No ei puhuta siitä. Ei se Mikko vielä ota vaimoa moniin vuosiin. Ja jospa ei ota ollenkaan? Aino sanoi.
- No ei kait se talo ilman emäntää tule toimeen, Mari sanoi.
- Olethan sinä... ja minä? Kyllä me pystymme naistentyöt tekemään, Aino sanoi.
- Höpsis äiti! Minä lähden heti katselemaan maailmaa, kunhan tulee sopiva tilanne. Hihii! jospa joku rikas isäntä sattuisi kosimaan, Mari nauroi.
- Ettäkö sinä lähtisit kotoa? Siitä ei tule mitään. Miten sinä tyttöriepu maailmalla pärjäisit? Maailma on kylmä ja kolkko. Minä sen tiedän, kun piikana kiertelin taloissa, Aino sanoi.
- Nytpä onki eriajat. Kun se aika tulee, niin lähden. Olen täysi-ikäinen en tarvitse kenenkään lupaa, Mari sanoi.
- Voi hyvänen aika! Mitenkäs minä sitten pärjään navetassa ja muualla. Eihän tästä asumisesta tule yhtään mitään, Aino sanoi.
- Enpä nyt tänä päivänä ole lähtemässä, mutta en tässä kyllä koko ikääni ole, Mari sanoi.
Aino meni taas ikkunaan marmattaen Mikon viipymistä. Vähän aikaa siinä seisottuaan Aino löi kädellään reiteensä, huudahtaen:
jat.