PUTELLI. -60.
Paavo oli selvästi hermostuksissaan kotimatkasta. Hän vaihtoi rauhattomasti painoaan jalalta toiselle, kaapaisten välillä päätään lierihatun alta. Ajoittain häneltä pusertui huokaus kuuluviin.
Miehet asettuivat kahvipöytään. Yhtäkkiä Paavo hyppäsi ylös ja kiirehti sanaa puhumatta ulos. Jopa hattu jäi pirtin penkille. Reino riensi ikkunasta katsomaan, mihinkä Paavon hoppu vie... Kun hän huomasi, että suunta oli navettatunkionlaidalle navetanseinän viereen kyhättyyn pikkuiseen koppiin, Reino istui takaisin kahvipöytään ja naurahtaen sanoi:
- Taisi Paavolla mahahermot pettää. No, ei kummakaan, kun ei ole ennen konehommia tehnyt. Pelkää, että traktori karkaisi käsistä.On niitä Vanhanliiton miehiä...
Tuokion kuluttua Paavo saapui kalpeana jälleen sisälle. Kovasti totisena hän saapui pöytään ja sanoi:.
- Kyllä se Reino vissiin jää tuo traktori minulta viemättä Puteliin. Hirvittävää, kun ajattelenkaan. En ole ikinä sellaista vehjettä ajanut, jota sommasta ohjataan... Suitset ovat ainoat joita osaan käyttää.
- Ja höpsistä Paavo, vielä huomenna lisää! Ihmisethän sen on ajettavaksi tehneet ja ihmiset niitä kuskaa. Kuhan tässä nämä harjakaiset saadaan ryypättyä, niin sehän Paavo alkaa ajella kohti Putelia, kuin pyhät pojat, Reino tuumi.
- Olisiko tuo niin? Luiskahtaa vielä ojaan niin siinä sitä ollaan. Särkyy pelit ja vehkeet... Paavo sanoi.
- No, olisi se! Ajelet ensin vaikka kolmosella. Minä ajelen Letukalla perässä ja parantelen alle jääneet henkiin ja siunaan vainajat, Reino ilvehtien nauroi.
- Pitänee sitten yrittää, vaikka kyllä se nyt tullee olemaan vaikeampi paikka kun siellä jossakin, kun veli venäläistä odoteltiin tulevaksi. No, hengissäpä tuota sieltäkin selvisi, jospa tästäki, Paavo sanoi.
jt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti