PUTELLI. -62.
- Oli se, kun sinäkin aloit värkkäämään tuon tupakan kanssa. Pussilan Antti, ei ole ikänään savutellut. Onneksi isä lopetti kun sillä oli se ainainen yskä, Aino sanoi
- Anttipa onkin urheilija, ei siinä passaa tupakilla keuhkoja sotkea. Silloin alkaa ottamaan henkeen jos aloittaa tuprautella, Mari sanoi.
- Pitääsitä olla joukon mukana. Se on komeaa kun mies menee ja savu jää, Mikko kuittasi.
- Vain mihin kummaan se isä meni? Ottiko se salkkua matkaansa, kun lähti? Jos olisi mennyt kokoukseen, Aino kyseli ja siirtyi ikkunaan katsomaan Autiolle päin.
- No, ei ottanut. Se mihinkään kirkolle ole mennyt. Työpusero sillä oli päällään. Reino sattunut porinapäälle. Siinäpä äkkiä menee muutama tunti, kun Reino rupijaa tosissaan kertomaan vitsejä, Mikko sanoi.
- Menetkö sinä sinne kauppaan? Oisi kiire! Käytkö sinä Mari halkoja lisää tuonne uuniin. Minä rupean leipomaan rieskaa. Tuossa, Mikko, kassi, tavaralista ja rahapussi on kassissa. Äläkä jää sinne kauppaan koko päiväksi paistamaan särkeä sen hepsankeikan, Kupuran Katrin kanssa. Kerkeät tuota pyhän aikanakin... Herrajumala! Mitenkä te hevoset olette jättäneet? Leimu on selällään tuolla ojanteessa ja Poku meinaa kaatua kanssa. Mikko juokse äkkiä. Voi, voi, missä se isä? Aino hätäili.
Mari oli jo pihalla juoksemassa avojaloin hevosten luokse. Mikkokin veti äkkiä saappaat jalkoihinsa ja juoksi perään.
Juostessaan hän tapaili tupessaan olevaa puukkoa käteensä ja sivalsi hevosten väliremmin poikki jolloin Poku ainakin oli pelastettu. Sitten Mikko tutki Leimun tilannetta. Mari rauhoitteli ja silitteli hevosta jonka tilanne oli vaikea. Vaahto pursui Leimun suusta.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti