PUTELLI. -54-
- Sitäpä tuossa vain, että alkaa näistä puolin, talvi päälle painaa. Tietystikin voi olla pitkäkin syksy, mutta onhan se joskus pysyvän lumen satanut jo lokakuun alkupäivinä. Tulisi vaan pakkaset ensin, pääsisi noihin pehmeämpiin lansseihin. Nyt pöllinajo on aivan hevosenhommaa. Tielle pöllit on kuormattava. Saatana, kolme vetoakselia on Vanajasta tälle sulalle mennyt. Mistähän kissanpaskasta niitäkin tehtänee, Reino jutteli.
- Sano sinä muuta! Helvetti, kun kynnöt ovat vasta alkuvaiheessa. Jos ne hevosparilla joutuu tekemään, niin saa olla kuukausi sulia. Olisi traktori vielä myymättä, niin nopeuttasihan se. Minä olen kuullut, että siinä kulkee useampiterä kerralla. Kyllä siinä jälkeä tulisi erilailla. Eikä tarvitse kävellä. Eikä kivetkään nakkele, Paavo pohti.
- Joo, olen minä käynyt katsomassa, kun serkku vielä oli elävienkirjoissa. Ajelinkin, kun se oli kyntämässä ja karhitsemassa. Vauhdilla siinä kaksiteräinen aura tulee perässä. Eikä hevosen kyljistä roppavaahto tipu... Tosiaan olin minä itsekin keväällä siellä muutamanpäivän kuskaamassa sitä traktoria, kun serkku alkoi sairastelemaan. Pariviikkoa taaksepäin olin Saimin tykönä, silloin kokeilin onko akku pitänyt virtansa... Käyntiin lähti ja kyntää tunaroin siinä pari sarkaa Saimille ruismaata. Minä luulen, että äkkiä hevospelit jää unholaan, kunhan traktorit lisäytyy. Ainakin isommat talot siirtyvät traktorinkäyttöön, Reino sanoi.
-Onpa hyvä homma. Sinähän se käyt sitten neuvomassa, jos sen koneen saa hommatuksi. Mikollekin konepuoli melko hepreaa. Sen kumminkin käsitän, että kuskista riippuu miten homma luonnistuu, Paavo sanoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti