KOPRA--45

Alkoi olla pimeää kun Lempi ja Topi palasivat kämpälle. Suurempia meluamatta he laskeutuivat petipaikalleen. Heillä oli ollut hyvä matka kylille. Joku laupias samarialainen oli löysännyt kukkaronsa nyörejä ja antanut setelin jolla he olivat saaneet juoda kaljat ihmisten lailla kuppilan pöydässä istuen. Tarkoituksella he oli pitkittäneet juhlahetkeä vaikka baarinemäntä oli luonut heihin tuikeita katseita. Nyt kämpille saavuttua oli hyvä olla. Lempi nauraa kikatti. Topi hyssytteli, ettei muita saa herättää. Lempi kietoi kätensä Topin kaulan ympäri ja rakkaus paloi parakin pimeässä loukossa. Joskin aika kituliaasti. Kesti kauan aikaa kunnes viimein koko kämpän täytti nukkuvien, lievässä humalassa olevien ihmisten kuorsaus.
***
- Voi saakelin jänishousut! Kyllä sitä aamulla oltiin pistämässä kundeja kylmäksi. Oltiin niin polleaa poikaa. Mutta tosipaikassa lähdetään käpälämäkeen ambulanssin hälystä. Voi jumalauta! Oli melkein jo kymmeniä tuhansia näpissä. Kassa jo aukaisi rahalaatikon ja oli nippu satasia kädessä. Tämä muuan hyvä huutaa poliiseista. Kyllä risoo niin ettei tahdo ruoka maistua, Vesku raivosi kavereille. Mutta sinne pankkiin ne jäi suuret setelit ja hauska elämä. Mutta olkoon! Se oli viimeinen yritys tuollaisten paskiaisten kanssa. Aja sinne montulle. Kohta Jepet kuitenkin haravoi joka puolella. Lähdetään sitten liikenteeseen kun pimenee.
Mörtti ja Vesku olivat noloina kuunnelleet Simon raivoamista. Eihän heille se outoa ollut. Mutta Simo ei ollut pitkävihainen. Hiekkamontulle saavuttua Simo jo naureli:
- Meni sillä akalla varmaan paskat housuun kun minä vilautin stiletin terää. Jumaliste ämmä vapisi kuin haavanlehti. Olisi siellä ollut satasia ja tonnejakin. Voi helvetti kun sen ambulanssin pitikin tulla. Olisit sinä voinut Mörtti vähän katsoa tarkemmin. Mutta kun summamutikassa aloit mölähdellä.
- Enhän minä tiennyt mikä se oli! Heti löi paniikin päälle. Ajattelin nyt äkkiä livohkaan ja huomasin minä, että oli jollakin muullakin kiire, Mörtti uskalsi jo sanoa.
- Joo kyllä minäkin säikähdin kun se sireeni alkoi soida. Tottapuhuen ei minullakaan hermo pitänyt. Saatana kun pelotti, että jos jää rysän päältä kiikkiin. Sellaisesta kakkua tulee vuosikausiksi. Ne ei tunne mitään sääliä jos itse teossa tapaavat. Ei se näy vielä olevan tuo luonne tarpeeksi karaistunut, Simo tunnusti ja kaivoi laukkuaan. Otti sieltä joka pojalle sämpylät.
- Onkin pirun nälkä. Kyllä minä ainakin maksan sitten kun saan rahaa, Vesku sanoi ja haukkasi sämpylää.
jat.