Sivut

torstai 1. kesäkuuta 2017

MARI -28.


- En nyt jouda itsekään. Kuten huomasit välineet
pitää saada huomiseksi iskuun. Vielä on paljon
kylvämättä ja kevät jo pitkällä. Tarkoitin sitten
kun kaikki on tehty.
- Nyt tuntuu paremmalta. En lupaa vielä mitään
mutta soita minulle kännyyn , sitten kun on
sopiva aika.Tässä sinulle käyntikortti, Mari sanoi
ojentaen laukustaan etsimänsä kortin.
- Soitan varmasti! Mutta nyt jatkamaan hommia,
maa ei laiskoja elätä, Sakke sanoi ja hetkessä
häipyi hieno auto näkymättömiin.
Mari tunsi mielensä iloiseksi. Kuin itsestään pyörä kulki lopun matkaa.
Vaunulle päästyään hän vaihtoi päällensä pelkät bikinit ja alkoi tehdä kunnostettuun maahan kylvövakoja. Porkkanaa punajuurta, tilliä ja persiljaa. Sipulin istutus sai odottaa, siihen saakka kun saa istutettavia sipuleita.Huomenissa pitäisi taas pyöräillä kauppaan.
Monen tunnin raataminen otti selkään ja reisiin, lisäksi aurinko oli tehnyt ihon aivan punaiseksi. Tästä ei taida hyvää seurata.
Leviteltyään iholleen kaikki löytämänsä voiteet ja rasvat Marin oli pakko myöntää olleensa ajattelematon, kun ei ollut suojautunut auringolta, vaan altistanut itsensä polttaville säteille. Mikään ei tuntunut viilentävän enää ihoa, vaan joka puolella tuntui kihelmöivä polte. Juotuaan runsaasti raikasta vettä Mari hakeutui vuoteelle ja kiskoi ohuen peitteen päälleen. - Pyhätyö ei kannata, mutisi hän vielä itsekseen ennen kuin nukahti päivän rasituksista uupuneena.
Unessa Mari kulki painavin askelin kohti suurta punaista taloa, jonka hän tunnisti Sirviön päärakennukseksi. Jalat tottelivat huonosti, ja katsoessaan niitä Mari huomasi kävelevänsä lumikengät jaloissa. - Mitä ihm…mietti hän, mutta samassa totesi joka puolella olevan hyllyvä letto. Jalat alkoivat painua suohon lumikengistä huolimatta. Jalkaa oli nostettava nopeasti toisen edelle, vaikka millään ei olisi jaksanut. -Pakko, pakko! hoki hän itsekseen, muuten hukun… …hukun! Mari nosti katseensa nähdäkseen, missä asti talo mahtoi nyt olla, olisiko hän pian pihassa. Sankka sumu vyöryi häntä vastaan, ettei hän nähnyt enää koko rakennusta. Sumun seasta kuului vahingoniloinen naisen nauru.

Ei kommentteja: