Sivut

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

MARI. -52.

Laittaessaan teetä Mari kävi läpi seikkailunsa vaiheita eikä hän voinut olla hymyilemättä, vaikka asiassa oli ikäväkin puolensa. Hän joutuisi lähipäivinä turvautumaan aika paljon Mirjan apuun, mutta uskoi tämän suostuvan.
Sakke koetti saada mieltään tasoittumaan. Keittiöön palatessaan hänellä kuohahti uudelleen nähdessään siellä valmiina odottavan kahdelle katetun pöydän. Suutuspäissään hän oli vähällä kiskaista koko komeuden liinoineen lattialle, mutta malttoi mielensä.
Todettuaan pakovälineen Sakke päätti noutaa skootterinsa pois ja viedä samalla Marin vaatteet, jotka hän hitaasti taitellen laittoi paperikassiin. Hän kytki peräkärryn auton vetokoukkuun ja liukui pihasta maantielle.
Mari istui tuolilla koivun katveessa pidellen kipeää jalkaansa koholla toisen puutarhatuolin päällä, kun hän näki Saken punaisen Mersun äänettömästi lähestyvän kapeaa tietä pitkin. Mies tuli siihen farkuista lyhennetyissä shortseissaan, valkoinen T-paita päällä. Hän heitti huolettomasti Marin jalkojen juureen ruskean paperikassin.
- Palautan neidin vaatekerran, sanoi Sakke kuulostaen lähes töykeältä.
- Neiti kiittää pesulapalvelusta ja palauttaa samalla skootterinne vähän käytettynä, vastasi Mari nyökäyttäen ajokin suuntaan.
Aikailematta Sakke käveli skootterinsa luo ja tarttui sen sarviin, kevyesti hän talutti ajokin peräkärryn taakse ja sieltä lavalle. Mari seurasi toimitusta kuin odottaen vielä sen jälkeen keskustelun jatkuvan. Mutta mies ei näyttänyt olevan enää juttutuulella, vaan teki lähtöä. Hän tuskin vilkaisikaan Mariin.
Mari oli nukahtanut koivunkatveeseen. Särky oli lakannut ja keho vaati viimeinkin rauhallista unta. Aurinko paistoi mutta tuuhea ritvakoivu antoi varjoaan.
Taivaalla oli muutamia tummia pilvenlonkareita, lupaisko ne illaksi ukkosta? Puuskainen tuuli ehkä ennusti vielä jotain tapahtuvan.
Mirja oli ollut koko yön huolissaan ystävänsä kohtalosta. Hän syytteli itseään heitteillejätöstä ja samaannippuun haukkui kaikki miehet iljettäviksi krokotiileiksi. Mirja ei keksinyt tähänhätään parempaa vertauskohdetta. Jussi Puska oli ollut täysi pettymys. Mirjaa puistatti kun muisti kuinka väkivaltaiseksi Jussi oli käynyt, kun hän ei ollut suostunut suinpäin hänen tahtoonsa. Eiköhän sälli tunne munissaan käytöksensä, Mirja mietti.

Ei kommentteja: