Sivut

torstai 29. kesäkuuta 2017

MARI - 56.

Mirjaa sekä huvitti että jollain tavoin säälitti Paavon kaltainen tyyppi, joka niin sitkeästi yritti päästä suosioon. Ulkoisten avujen niukkuutta Paavo koetti korvata rehvastellen omaisuuksillaan. Kaikki Paavon jututkin olivat enemmän tai vähemmän väritettyjä tai yliampuvia. Tänä iltana Mirjasta tuntui tosin, että he olivat ensimmäistä kertaa päässeet näkemään todellista Paavoa.
Mari katsoi vieraitaan miettien, olikohan hänen aloittamansa leikki turhan rohkaisevaa Paavolle.
- Hyvä ruoka, parempi mieli, tokaisi Paavo saatuaan ensimmäisenä urakkansa päätökseen.
Mielikuvissaan hän siirtyi jo seuraavaan vaiheeseen; mikähän se tosiaan olisi. Odottivatkohan naiset häneltä jotain tietynlaista käytöstä? Aloitetta? Ehdotusta? Paavon valtasi ennen kokematon epävarmuuden tunne.
- Sentti ajatuksistasi, Pate! vetosi Mari huomattuaan Paavon poskilla punan syvenevän.
- E-ei, e-enhän mi-minä mitään.... takelteli Paavo vähätellen.
- Ei oo myytävänä, vai? Eihän Patelle sentti oo MITÄÄN! hehkutti Mirja vuorostaan.
- Mi-minä… aloitti Paavo yhtä huonolla menestyksellä.
- Joo, joo Pate…. Ei sun tartte yrittää sumuttaa meitä! Isolla isännällä KAIKKI on suurta, vai mitä, Mirja, eikös se tähän tapaan mene??? laukoi Mari kikattaen.
- Ilman muuta! Pate ON KOVA jätkä, eiks niin, Pate? hihkaisee Mirja pörröttäen samalla Paavon tukkaa.
Paavo oli tuomittu häviämään tämä taistelu. Naiset riehaantuivat vielä kovemmin. Mirja kapsahti Paavon kaulaan ja suuteli häntä suoraan suulle.
- Oi rakas, oi kuinka sinuun olen koukussa. Tule ja korjaa minut elämälle. Kosi rakas minua. Olet aina ollut minus uljas ritarini, Mirja näytteli rakastunutta.
- Mu-mutta ethän si-sinä ole koskaan minusta valittänyt.
Tarjosin koulussa karkkiakin, et koskaan ottanut, Paavo muisteli.
- Ja höpsis! Olin niin hurjan ujo, etten tohtinut, mutta nyt ei pelota mikään, Mirja sanoi ja suuteli Paavoa tulisesti.
- Tuota tämä tuli niin äkkiä, mun pitää ajatella. Saatko sinä kotoasi osuutesi heti matkaasi? Osan tietenkin voisit ottaa peltona, siitä Lehtosen läheltä? Ja se uudempi traktori kuuluu varmaan sinulle? Sinähän olet yksin työt tehnyt, Paavossa alkoi ahneus herätä.

Ei kommentteja: