MARI- 32

Istuessaan höyryävä mukillinen käsissään Mari suunnitteli seuraavan päivän ohjelmaa. Mirja oli pyytänyt häntä kanssaan ostoksille. Ensin Mari oli aikonut kieltäytyä ajatellessaan, mitä hän oikeastaan ostaisi mitään vaunulle vaivoikseen, mitään tarpeita ei ollut ilmennyt vielä. Mutta Mirjan pyytäessä oikein vetoavasti hän oli päättänyt uhrautua ystävyyden nimissä, eihän hänellä mitään ostopakkoa ollut.
Nyt oli tosiaan hyvä aika lähteä kauppoihin, kun työ oli tehty ja kasteluautomaatti tuntui viimeistelevän lopun työn.
Mirja paikoitti volkkarin maalattuun ruutuun vauhdikkaasti kaartaen. Ovet paukahtivat reippaasti naisten jättäessä ajokin ja suunnatessa rupatellen kohti ostoskeskuksen sisäänkäyntiä. He poikkesivat monissa pikkupuodeissa ja kolusivat tavaratalon kiinnostavimmat osastot.
Eteneminen vaateosastolla oli kaikkein hitainta, kun he tutkivat mielipiteitä vaihtaen kesämuotia. Mirja kävi useaan otteeseen sovittamassakin. Mari ei vaivautunut, mutta sulloi sentään ostoskärryyn T-paidan ja hihattoman topin uudistaakseen vaatevarastoaan. Mirjalla oli osastolta poistuttaessa kärryssä taiteltuna monta huolellisesti valittua, uutta kesäasustetta.
- No, kukas se täällä ostoksilla…! kuului ääni heidän takaansa.
Mari tunnisti jo äänestä, kuka tervehtijä oli. Kääntyessään miestä päin hän huomasi ensimmäiseksi tämän muodonmuutoksen. Sakke oli todella komea vaaleissa kesähousuissaan ja kapearaitaisessa puuvillapaidassaan.
- Hei! Lähdettiin Mirjan kanssa sadetta pitämään… Tässä on Mirja Keskinen, tässä on Sakke Sirviö, hoiteli Mari samalla pikaisen esittelyn. Mirja nyökkäili vieressä: - Kiva tutustua.
- Mennäänpä kahville, minä tarjoan! heitti Sakke ja lähti jo kävelemään kahvioon päin jäämättä odottamaan vastausta. Naiset katsahtivat toisiinsa, mutta kuin yhteisestä sopimuksesta lähtivät seuraamaan Sakkea.
Aluksi kahvilan pöydässä vallitsi hieman vaivautunut tunnelma. Kukaan ei tiennyt, miten olisi aloittanut luontevan keskustelun. Lusikat kilahtelivat kovaäänisesti kupin laitoja vasten.
- Missä mallissa ne on sulla kylvöt? uteli Sakke tavoittaen Marin katsetta pöydän yli. Mari huomasi kysymykseen ehkä sisältyvän pienen lisäkysymyksenkin.
- Onneksi sain tehtyä ennen sadekauden alkua. Voihan hyvin olla, että vettä saadaan nyt monta viikkoa… Entä itse, ainakin olet ehtinyt tänne lähtemään…
- Kyllä ne minullakin alkaa kiireimmät olla takana. Asioille oli pakko lähteä, totesi Sakke ja jatkoi virnistäen: Jääkaapin valokaan ei vatsaa täytä, joten samalla tässä ruokaostoksille olin menossa.