Sivut

torstai 8. kesäkuuta 2017

MARI --35.


- Jopa säikähdin, että nyt tuli noutaja. Onneksi osasit hallita
autosi. Säilyttiin hengissä. Huhhuh! Olipas kokemus, Mari sanoi
- Kato hei, tuolta talosta tulee traktori. Huomasikohan tuo
isäntä meidän suistumisen, Mirja arvaili.
Naiset istuivat autossa ja katselivat kun traktorin kuljettaja ajoi läheisestä liittymästä pellolle. Nelivetotraktori teki rumat jäljet pellon pintaan, mutta oli äkkiä kuplan etupuolella. Hytistä laskeutui, vanhemmanpuoleinen isäntä jolla oli jo harmaata ohimoilla ja kasvot sään parkitsemat. Mies käveli liejuisessa pellossa Mirjan puoleisen oven luo, jonka Mirja pukkasi nopeasti auki.
- Päivää, minä olen Kohtalon Kalle. Naisilla tais kupla karata?
Näin pirtinikkunasta kun kupla äkkiä katosi pellolle. Syöksyin
heti katsoon miten kävi? Ei tainnut pahemmin kuitenkaan? Mies
selitti verkkaisesti.
- No , ei käynnyt kuinkaan. Moottorikin on kunnossa, koska piti
avaimella sammuttaa. Mutta mitenkäs tämän saa takaisin tielle?
Niin, hyvää päivää vaan! Mirja sanoi ja esitteli heidät
naapuripitäjän naiseläjiksi.
- Se tielle pääsy ei ole ongelma. Otin köyttä mukaan . Hetkessä
kupla on kovemmalla perustalla, mies sanoi, alkaen oikoa köyttä traktorin peräpäästä.
Postilaatikossa luki Kohtamäki, pani Mari merkille heidän kävellessään sen ohi kohti kodikkaan näköistä maalaistaloa. Suuret koivut ympäröivät hyvin hoidettua pihapiiriä, molemmin puolin ulko-ovea oli iso vanhanaikainen rautapata, johon oli istutettu sinisiä ja valkoisia orvokkeja.
- Tässä ne autolla hurjastelijat nyt sitten on! huikkasi isäntä astellessaan tupaan tyttöjen jäljessä. Hellan luota kurkisti pyylevä emäntä, joka tervehti tulijoita ja katsoi heitä päästä varpaisiin.
- Ei näy onneksi pahemmin käyneen, totesi hän.
- Päivää vain! Oli siinä onnea onnettomuudessa. Teidän isäntä se auttoi meidän auton sitten takaisin tielle. Tuolla se odottaa ihan ajokuntoisena tien päässä… jutteli Mari Mirjan nyökytellessä vierellä.
- Keitäpä kupposet kahvia, että saavat hengähtää ja tulevat ajokykyisiksi. Kyllähän siinä vähän aikaa polvet tutiseepi, Kalle-isäntä tuumaili.

Ei kommentteja: