MARI -30.

Äkkiä arvaamatta mies aloitti voimalla lähentely-yrityksen. Mari ei voinut aluksi mitään, kun hän huomasi makaavansa sängyllä Paavon hengittäen raskaasti hänen kaulaansa vasten. Vihlovaa pahoinvointia ja pakokauhua tuntien Mari koetti työntää miehen kauemmaksi, mutta liekö kuume vienyt kaikki voimat, kun kaikki ponnistelut tuntuivat turhilta.
Mari tunsi voimiensa lamautuvan. Näinkö hänet raiskattaisiin?
Näinkö hänen naiseutensa poljetaan lokaan. Eikö kukaan auta?
Eikö Jumalakaan? Samalla Mari tiesi, kukaan muu ei auta, jos en itse itseäni! Nyt täytyy käyttää oveluutta!
- Paavo! Kuulehan nyt, olemme aikuisia ihmisiä. Ei tämmöisestä
väkisinpanemisesta nauti kumpikaan. Mulla on mahdottoman
vaikea tässä olla. Nousehan niin laitetaan patja kunnolla.
- Täh! Mulla panettaa, minun on pakkoa saada! Sinusta olen
aina tykännyt ja sinä olet vain nauranut...saata.....!
- En Paavo kiltti, en minä sinulle ole nauranut. Minä vaan
olen tämmöinen nauravainen, Mari yritti lepytellä.
- Etpähän lähtenyt tanssimaan? En ollut edes humalassa...Kyllä..
näytti se Puskan Jussin kanssa kieli laulavan, Paavo
mustasukkaisena sanoi ja ujutti kättään Marin rinnalle.
- Paavo ihantotta! Nouse niin tehdään se kunnolla. Eihän
tässä olla koululapsia jotka nujuaa, miten sattuu.
- No, äkkiä sitten. Minä heitän vaikka saappaat pois , ei
sotkeennu sun lakanat, Paavo sanoi ja nousi, kävellen ovelle päin.
Salamana Mari hyppäsi sängystä. Hän muisti että retkikirves on
hänen vuoteensa päätyssä, johon oli sen kuin varmuudeksi laittanut.
Paavo nojasi kädellään vaunun ovipieleen ja yritti heittää
multaisia kumisaappaita jalastaan, mutta hiostuneet saappaat
ei niin helposti irtoakkaan.
- No, jo on saatana, kun kaikki vastustaa! Huorat ei anna, eikä saapas irtoa jalast........
Paavolla jäi sana kesken, kun kuuli takaansa kuin naarastiikerin karjaisun:
- Nyt perkeleen Casanoova , alat pistää vauhtia kinttuihin tai kävelet päätäsi lyhyempänä!!!!Tänne pirulauta sulla ei oo asiaa. Paina se tolloon kalloosi.
Paavo vilkaisi taakseen ja näki Marin silmät loimuten vihasta, pitävän kaksin käsin kirvestä päänsä päällä.