MARI -38.

Lauantaiaamu oli kulunut jo pitkälle kun väsynyt raataja heräsi. Keho tuntui olevan aivan kipeä joka puolelta. Tuntui selässä, käsissä ja pakaroissa. Irvistellen Mari nousi ja teki muutamia venytysliikkeitä, jotka hiukan paransi tilannetta.
Saatuaan olonsa kohtuulliseen kondikseen, Mari pisti kahvin tippumaan ja heitti vaatteensa pois ja viuhahti joenrantaan pyyheliinakäärö kainalossa......jos jollakin on katsomista, siinäpä katsoo vaan, Mari ajatteli. Paavokin käväisi mielessä, mutta kiroten hän loikkasi jorpakkoon. Se virkistikin yöllä hiostutta kehoa ja kuin eri-ihmisenä hän juoksi takaisin vaunuunsa.
Kahvia hörppiessään, hän kuuli tutun kuplan ruplatuksen. Kupla kaarratteli Marin vaunun viereen. Mirja nousi autosta nauravana ja heilautti Marille kättään jo ulkoa.
- Terve naiseen ja onnea! Ollaampas sitä nyt
niin tyytyväistä? Kerro äkkijä millanen se oli?
- Heh tosiaan, tyytyväinen olen kun noinpaljon
pensaita sain nurin yöllä. Kato se sankari ei
halunnu tuhlata kevätpäiviä joutaviin? Mari
kertoi ja hänestä tuntui tosi surkealta.
Mirja näki Marin muuttuvan silmissä reippaasta sisupussista lohdutusta kaipaavaksi pikkutytöksi. Hän meni aivan neuvottomaksi huomatessaan, kuinka Marin hartiat alkoivat vavahdella ja ilmoille pääsi pitkä, surkea nyyhkäisy.
- Heiiii! Ei kuule kantsi ottaa noin vakavasti! Miehiä nyt sattuu olemaan Suomi puolillaan! Ei varmaan mikään ainutlaatuinen persoona, näithän sen! Ei kai tosi herrasmies tee naiselle noin!?! saarnasi Mirja tarkoituksenaan auttaa ystävätärtään.
- Mut … jotenkin mä…se oli …en mä tiiä… sopersi Mari nyyhkytysten välissä.
- Jos ja KUN se sulle vielä soittaa, niin älä sitten epäröi HAISTATTAA sillä PITKÄT… neuvoi Mirja korottaen ääntään.
Marin oloon ei tullut puhtia Mirjan puheista. Hän istui ryhdittömänä vuoteellaan jalat vedettyinä risti-istuntaan. Jostain Mirja veti esille pienen pullon, jossa leiskahteli täyteläisenvärinen aine. Hän kaatoi pullosta reilunlaisesti lasiin ja vei sen Marin kasvojen eteen.
- Sä tarvitset nyt tätä.
- Mitä tää on…? ja odottamatta vastausta Mari nosti lasin huulilleen ja siemaisi reippaasti.
Mirja odotti kärsivällisesti antaen Marin selvitellä rauhassa tunteitaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Marissa tapahtui hieman muutosta parempaan. Hento puna oli kohonnut hänen poskipäilleen ja nyyhkytys oli lakannut.