MARI -45.

Mari sen kun paransi vauhtia. Toisessa kädessään hän roikotti kenkiään ja toisessa sukkiaan. Kesäyön rauhoittava viileys ei yltänyt hänen ulottuvilleen, kun hän rivakoin askelin loittoni risteyksestä. Jalkapohjat tottuivat pian nipistelevään kulkualustaan, joten Marin oli helppo nopeuttaa askeliaan. Ennen kääntymistään mutkan taa hän kääntyi vilkaistakseen taakse jäänyttä grillikioskia, joka punaisin valokirjaimin ilmaisee olemassaoloaan maalaiskylän sydämessä.
Siinä samassa Mari tunsi hirvittävän kivun, joka oli viedä häneltä jalat alta. Hän nosti jalan ilmaan vilkaistakseen, mutta näkeekin samassa tienlaitaan rikotun lasipullon ja arvaa jo loput. Verta valui tielle pienenä jatkuvana norona.
- Voi aamen! Mari huutahti ja huomasi Saken auton juuri silloin starttaavan grillin pihalla.
Ensin Mari vannoi, ettei tee elettäkään pyytääkseen Sakkea apuun, mutta vala jäi saman tien, kun hän vilkaisi jalkaansa ja tunsi viiltävää kipua. Samassa hänet jo valtasi pelko, jos Sakke häipyy omille teilleen huomattuaan hänenkin livistäneen. Yhdellä jalalla hypellen ja käsivarsillaan hurjasti viittilöiden Mari yritti kiinnittää miehen huomion.
- Mikä helk…? enempää ei Sakke ehdi sanomaan, kun tajusi tilanteen. Hän ajoi auton tien sivuun ja nousi ulos ripeästi. Mari yritti sisukkaasti pidättää kyyneliään, niin kovasti jalkaan sattui. Hän huokaisi kuitenkin helpotuksesta, kun sai nojata miehen olkapäähän tämän tarkastellessa haavaa.
- Nyt lähdetään terveysasemalle.
Mari koetti vastustella:
- No, ei kai nyt sentään. Vie minut vaunulle, kyllä se siitä, kun saa huuhdella ja sitoa.
- Sitähän virhettä ei nyt tehdä. Onko sulla jäykkäkouristusrokote voimassa?
Sakke ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan tempaisi Marin kevyesti käsivarsilleen ja kuljetti autoon. Mari oli jo luopunut vastarinnasta, mutta ei katsonut miestä kasvoihin, vaikka tunsi tämän tutkivan katseen.
Päivystävä lääkäri kaivoi Marin jalasta useampia teräviä lasinsirpaleita. Marin vastustuksesta huolimatta Sakke oli ängennyt itsensä myös toimenpidehuoneeseen. Huoneessa oli hiljaista. Mari puri hammasta, kipu oli sietämätön. Sakke piti häntä kädestä ja toisella kädellään silitteli rauhoittavasti hiuksia.
- Tämä voi sattua nyt aika tavalla, mutta on tärkeää huuhtoa haava mahdollisista pikkusiruista, lausui lääkäri ja aloitti saman tien hyvin epämiellyttävän puhdistusoperaation jollain desinfioivalla aineella kaiketi.