MARI --33.

Mirja huomasi, että näiden kahden välillä oli jotain. Hän ei tiennyt mitä, mutta tunsi itsensä kolmanneksi pyöräksi. Juotuaan kahvinsa hän ilmoitti käyvänsä viereisessä kemikaliossa.
- Mentäisiinkö illalla jonnekin? kysyi Sakke tilaisuuden tullen.
Marin mielessä ehti käväistä vihlaisevana uni, joka oli päättynyt naisen nauruun. Häntä ei liioin tarvinnut muistuttaa, että Sakke oli naimisissa. Kuitenkin Mari kuuli äänensä vastaavan aivan luontevasti:- Se olisi mukavaa.
Sakke lähti omille ostoksilleen, Marin jäädessä sekavin tuntein
odottelemaan Mirjaa. Kohta Mirja tulikin, raahaten mukanaan valtavaa
tavarapaljoitta. Olihan kevät, nyt piti uusia kaikenlaista.
- Hemmetin ääliö! Minä juuri, Mari puhisi Mirjan saapuessa.
- Mistäs sä noin radikaliin päätökseen olet tullut. Sinähän jäit
kuin kyyhkyläinen kujertelemaan sen Sikke Sarvio, vai mikä se
kaksilahkeinen oli, kanssa? Mirja sanoi.
- Ei se mikään sarvi....höpö, höpö, hieno mies, mutta kun olen
päättänyt ettei koskaan enää mitään vakavaa, ja saakeli kun
nyt siltä tuntuu. Minä en halua! En.....Olen niin monet
itkut itkenyt ukkojen vuoksi, että se tämän tytön kohdalla
riittää. .....Vaan kun minä ääliö lupauduin mennä hänen
kanssaan illalla ulos!
- Pöh, sehän on aivan OK. Pitäähän niitä miehiä vedättää,
siitähän he nauttii, kun luulevat reppanat, että nainen
on heistä kiinnostunut.
- Joo, joo, etkö sinä tajua? Kun se nyt tuntuukin vakavammalta.
Siitä on iäisyys kun jotain fiboja on ollut. Voi hemmetti!
Mun mielenrauha on mennyt. Mirja sano, mitä mä teen?
- Hihhii! Tietysti menet sen Sarven kaa katsomaan kesäiltaa
kevätauringon laskiessa. Ajattele kuinka romanttista, ja
sitten pikkuisen, nam, nam??? Mirja kiusoitteli.