MARI. -36.

Talonväki kestitsee Maria ja Mirjaa kahvin lisäksi tukevilla ruislimpusta leikatuilla voileivillä, joiden päälle on laitettu paksusti voita ja vielä paksumpi viipale lihahyytelöä. Se ei ole kummankaan naisen herkkua, mutta he nieleskelevät leipänsä urhoollisesti.
- Mitähän me olemme teille oikein velkaa? Mirja kysyi heidän alkaessa tehdä lähtöä.
- Mitäs te nyt tuollaisia…Tämähän on ollu maatalousnäyttelyjen jäläkeen heti seuraavaksi merkittävin tapaus meillen, vitsaili Kalle.
- Ei, mutta aivan totta, kyllä me maksamme hinausavusta mielellään.
- Ei, kuulkaa! Mitään rahoja en teiltä ota! Mukavaa, kun joskus voi olla avuksi.
Kun Mari ja Mirja viimein olivat taas huristamassa kotiin johtavalla tiellä, alkoi iltapäivä olla jo pitkällä. Mari oli välillä jo unohtanut, mitä olisi illan ohjelmassa. Nyt se palasi hänen mieleensä ja sai mietteliääksi. -Oliko hän aivan hölmö, kun oli tullut luvanneeksi lähteä Saken kanssa ulos.
Mirja katkaisi mittavaksi käyneen hiljaisuuden:
- Kyllä mä tiedän, mitä sä värkkäät… Tätä iltaa, eiks niin?
- No niinpä! Taidan olla aika kaheli, kun sellaisia meen lupaamaan…
- Ja mitä vielä! Aikuinen ihminen, et mikään hmmmm eilisen teeren poika, anteeksi vain, tarkotin, että vastaat kyllä itse asioistasi jo. Tartteeko sitä noin hemmetin vakavasti ottaa? Pidätte hauskaa ja sillä siisti! Eihän sen tartte olla sen vakavampaa!!!
- Kaipa sä oot oikeassa. En mä tiedä, miksi mä tosiaan otan tän niin vakavasti. Voihan se olla, että illan mittaan selviää, etten halua enää toista kertaa sen kanssa mihinkään lähteäkään!
- Mutta sen verran voit ottaa kaikki irti, että ehdotat hienointa kapakkaa ja tilaat kalleimmat mahdolliset grogit. Tyyppi saa kustantaa sulle nyt luksusta… ei mitään nakkikioskikäyntiä, muista se! neuvoi Mirja nauraen helakasti.
- Luuletko sä, että mä osaan sellasia ainaskaan vaatia. Mä varmaan meen sen perässä sinne, minne se keksii viedä. Vaikka lähimmän huoltsikan baariin.
- No, joo. Tämähän pidetään mielessä! Tuun huomenna sitten kysymään, missä olitte. Jos vastaus on tuo, niin kaadan sun vankkurin lepikkoon, saat olla varma!
- Älä lisää paineita! Täytyy ankkuroida vaunu, ettet saa sitä kellahtamaan…Maria harmitti kaikki. Mirjan lähdettyä kotiinsa Mari oli käynyt joella huuhtomassa päivän pölyt ja harjannut hiuksensa peilin edessä niin hyvin kuin oli tainnut. Hiukset taipuivat miten sattui. Uusi mekko oli tuntunut liian juhlavalta, Mari oli jo kerran riisunut sen päältään ja vetänyt puuvillahousut jalkaansa. Kuitenkin hän oli ottanut ne saman tien pois ja sonnustautunut uudelleen mekkoonsa.