MARI ..47.

- Ehkä olen inhoittava, mutta olet kyllä nyt kohtuuton. En sinne
grillille ilkeyttäni mennyt, ajattelin jos sinäkin ottaisit
iltapalaa, Sakke puolustautui.
Mari ponnistautui yhdellä jalalla seisaalleen ja rämähtäen paukahti Mersun ovi kiinni. Sakke veivasi ikkunan auki. Hänen ilmeensä oli kummastunut, samalla kärsimätön.
- No jos olet kerran päättänyt selvitä, niin mikäs minä olen
suunnitelmiasi tuhoamaan. En halaua tungeksia, kun ei
kohtuu kelpaa, niin hyvää yötä! Ehkä joskus tavataan,
mukavemmissa merkeissä, Sakke sanoi ja kiukkuisesti pyörähti
kiiltävän auton takapyörä!
Mari seisoi yhdellä jalalla, tukien siteessä olevalla jalalla maahan.
Varoen hän yritti astua jalalla, mutta viiltävä kipu saa hänet voihkaisten luopumaan aikeestaan.
Yhdellä jalalla loikkien Mari pääsi viimein vaunun ovelle, mutta kauhukseen huomasi käsilaukkunsa avaimineen ja kännyköineen jääneen Mersun takaistuimelle. Saakelin pässinpää,umpiaivo, dementiikko, unohtaa tärkein matkastaan, hän sadatteli.......
Mikäs nyt neuvoksi? Mari istuutui vaunun portaille. Haavaa alkoi juilia yhä enemmän. Kesäinen aurinko alkoi heitellä ensimäisiä säteitään. Linnut alkoi pitämään konsettejaan ympärillä ja kaiken surkeuden keskellä Mari huomasi hymyilevänsä.
Hehhee, ei tainnut Sakellakaan mennä suunnitelmien mukaan.
Hahaa, tuntui että kaikKiinnostaahan se, mutta se saakelin omapäisyys!!ki pettymykset oli tullut kuitatuksi.
Mari havahtuu autonmoottorin lähestyvään ääneen ja kohta kiiltävä auto ajoi Marin vaunun viereen. Sakke nousi vaunusta totisen näköisenä:
- Sinulla taisi tää laukku unohtua siinä lähdön tohinassa?
Arvasin että avaimesi on laukussa, siksi tulin tuomaan.
Tosin hain vauhtia kotoa asti, Sakke sanoo ja tulee laukkua hihnasta roikottaen.