MARI -37.

Odottelu tuntui tuskalliselta. Mari käveli pihamaalla helmat hulmahdellen koettaen karkottaa mielessä risteileviä monenlaisia ajatuksia.
Ilta oli kulunut jo pitkälle. Mari oli moneen kertaan päättänyt riisua hepeneet yltään ja alkaa vaikka raivaamaan pensaikkoa. Sitä miettiessään, hänen känny soi:
- Seon Sakke tässä moi! Voi kuule kun nyt sattu
ikävästi, meidän varmaan täytyy siirtää sitä
illanviettoa.....tuota, kun meni traktori rikki ja
huomenna pitäisi jatkaa kylvötöitä. Sitä ei näin
keväällä sovi tuhlata aikaansa joutavaan. Sori
vaan, mutta se on toimeentulo kiinni pellossa.
Maanviljelyssä nämä muutamat päivät keväällä
ratkaisee koko vuoden tuloksen!
Voitas kokeilla uudestaan, kun on joutilaanpaa
aikaa?
Mari oli kuunnellut uskomatta korviaan , Saken selittelyä. Kiukku hänen sisällään alkoi vähitellen nostaa päätään. Punat nousi poskille, kun hän jäätävän kylmällä, ivallisella äänellä sanoo:
- Ai ja voi, vai meinas herralla mennä toukotyöt
mynkään, joutavan takia. Mulle se sopii hiivatin
hyvin vaikka korjailet koneitasi seuraavat
kymmenen vuotta.Hölökynkölökyn, ei paljon
hymyllä jos tavataan!
Mari syöksyi asuntovaunuunsa kovalla ryminällä. Hän repäisi uuden mekkonsa riuhtaisulla päältänsä, niin että napit lenteli nurkkiin.Äkäisin liikkein hän kiskoi haalarin yllensä ja hampaitten raosta kuuluu....vai luulet,,,,,, mersunmies , että suren jälkeesi. Tässä on tyttö joka paskat välittää moisista sankareista. Eihän sitä joutaviin! Voihan saakeli!
Pajukko kaatui vauhdilla kun Mari napsi risuja poikki voimasaksilla.Äkkiä hän seisahtui, heitti sakset maahan ja nauroi vapautunutta naurua...... voihan vitsi, enpäs älynny sille muutamalle soittaa päivällä, että ei tarvii vaivautua. Kyllähän ne etiäiset kuiskutti, vaan enpä osannu totella.
Kevätilta viileni yöksi, ennenkuin Marissa alkoi virta loppua.Väsymys tuli yhdessä humauksessa. Hoiperrellen hän suunnisti vaunua kohti. riisui saappaansa ja suorastaan kaatui sänkyyn. Uni tuli jo ennenkuin pää tyynyn tavoitti.