- No sano jo muuta, koskan ei pitäisi lähteä mistään liian
äkkinäisesti!.....Sakke, kuuletko kun linnut ihanasti
laulaa, Mari kysyi.
- Siinähän laulavat, Sakke sanoi töykeällä äänellä.
- Sakke minulla on pa......
Enempää Mari ei saanut suustaan kun pää retkahti rinnalle, ja Sakke riensi apuun.
--
Mari haki mukavampaa asentoa. Hän tunsi kuumottavan auringonpaisteen poskellaan, mutta oli liian väsynyt avatakseen silmiään ja katsoakseen paljonko kello oli. -Olkoot vaikka puolipäivä, mitäs sen väliä! hengähti Mari mielessään.
Kääntäessään kasvonsa tyynyä vasten hän havaitsi siinä aivan vieraan tuoksun. Salamana Mari kääntyi ja heitti peiton päältään. Silmiään räpytellen hän katseli ympärilleen. Aivan vieras huone, ja herranen aika, hänhän oli alusvaatteisillaan. Otsa rypyssä hän alkoi kelata tilannetta ja koetti palauttaa mieleensä, missä oli ja miten oli tänne päätynyt. Millään hän ei muistanut riisuutuneensakaan. Jalassa juiliva kipu oli ainut asia, mikä muistutti häntä yön tapahtumista.
Ikkunasta aukeava näköala hyvin hoidettuun puutarhaan oli samoin aivan vieras. Mari ponnistautui jalkeille ja konkkasi yhdellä jalalla vastakkaisella seinustalla olevan piirongin luo. Samassa hän kuuli askelia oven takana ja palasi takaisin vuoteelle kiskaisten peiton päälleen.
Sakke avasi oven kantaen tarjotinta.
- Huomenta!… Onko vointi mikä, maistuuko kahvi?
Mari pakotti itsensä hymyilemään, vaikka olisi voinut aloittaa kyselytunnin heti. Ehtisi sen haukkumaan myöhemminkin. Hän tarttui kiltisti miehen ojentamaan kahvimukiin.
Sakke istahti vuoteen jalkopäähän. Hän katsoi, kuinka nainen siemaili kahviaan ja vältteli katsomasta häneen. Niin uskomattoman suloinen.
Ennen kuin Sakke ehti aloittaakaan, Mari lausahti rauhalliseen sävyyn:
- Ja sitä on niin kuin sellanen tapa teikäläisellä, että ensin tyrmätään nainen ja sitten raahataan kämpille. Vaatteetkin on näemmä takavarikoitu, ettei karkumatka ainakaan ala lupaavissa merkeissä.
- Niinkö arvelet? Siltäkö se sinusta näytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti