MARI- 39.

- No? kysäisi Mirja varovasti naapuriaan tarkkaillen.
- Sä taidat olla niin helskatin oikeessa! Mä en ymmärrä itteeni. Siinä miehessä oli jotain… en mä tiedä… Joskus jonkun seurassa saa sellaisen fiiliksen… kai sä tiedät…?
- Toki, toki! Onhan mullakin omat tarinani. Mutta irtipääsemisessä on vain kertakaikkiaan parempi saada se mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä! Kuule, tänä iltana on Jyrkän lavalla viime vuotinen tangokuningas… Eiköhän me tytöt olla paikalla?
- No ei ny kai… epäröi Mari pyyhkäisten kuin vaistomaisesti hiuksiaan.
- Mikäs meitä estäis!?! huudahti Mirja haastavasti. Mirjan iloinen asenne tuntui sillä hetkellä tarttuvalta ja Mari lupautui mukaan.
Väkeä, vaaleissa ja kesäisen kirjavissa asuissaan virtasi tanssipaikalle jo alkuillasta. Harvoin paikkakunnalla nähtiin yhtä kuuluisaa solistia. Kauempaakin se oli houkutellut kansaa mutkittelemaan kapeaa maantietä myöten lavatansseihin.
Heidän astellessaan autolta lippuluukulle päin Mari näki toisesta suunnasta lähestyvän Jussi Puskan joustavin askelin. Mari koetti jouduttaa vauhtiaan, mutta mies teki ilmeisesti samoin, koska pian Mari kuuli takaansa tämän äänen:
- Tuttuja naisia! Tämäpä hauska yllätys. Meillähän jäi ikään kuin jutut kesken viimeksi…
- Minusta asia tuli harvinaisen selväksi, tokaisi Mirja nyt vuorostaan. Maria hieman huvitti, ehkä muutaman rentoutusta lisänneen grogin ansiosta, ehkä siksi, kun hän muisti, mistä Mirjalla oli jäänyt kenkä puristamaan …itävaltion automerkistä.
- No, no…, toppuutteli Jussi Puska naurahdellen, eiköhän me vielä päästä yhteisymmärrykseen, kunhan… Lause jäi kesken, kun röyhkeästi muiden jonoon hakeutuneiden ohi purjehti paikalle Paavo Lehtinen.
- Köyhät kyykkyyn! Minä kustannan nämä naiset sisään! kuulutti hän lippukassalle osoittaen näyttävästi Mirjaa ja Maria.
Naiset olivat vajota maan rakoon silkasta häpeästä. Joku tahkoaivo vielä saattaisi luulla heillä olevan Paavon kanssa jotain tekemistä.