MARI. -44.

- No täähän menee nyt sopimuksen rikkomiseksi. Puhe oli
turvallisesta kotimatkasta. Alahan kääntä tähtikeulaasi
oikealle tielle, Mari sanoi.
- Eihän meillä nyt niin hoppu ole. Katsos tuossa piakkoin on
grillikioski. Vähän refleksinomaisesti käänsin tänne, en
sinulta älynnyt kysyä, maistuisikko yöpala? Sakke sanoi.
- Ei ole nälkä, enkä harrasta yösyöntiä. Heitä minut sinne
vaunulle niin apa sitten itsesi vaikka pyörryksiin, Mari
sanoi kiukuisena.
Mari oli pettynyt koko iltaan. Tunnelma ei ollut läheskään sitä mitä pitäisi olla. Lukuunottamatta niitä muutamia värähdyksiä tanssiessa, Maria oli alkanut tympimään koko Sakke. Leuhka, itseriittoinen mies, ei ole ihme jos muija on jättänyt. Eihän tuollaisen kanssa pärjää kuin toinen mykkä! Mari ajatteli kirpeästi.
Sakke ei sanonut mitään vaan ohjasi autonsa grillikioskin eteen. Istui paikallaan mitään sanomatta. Sammutti sitten auton moottorin ja sanoi:
- Sinäkö et varmasti halua mitään?
- Sanoinhan että en yösyöntiä harrasta, Mari sanoi vaisusti.
Huomasi selvästi ettei se ollut Saken mieleen. Hymähtäen hän nousi autosta ja meni grillin ovesta sisälle. Mari tunsi kiukkunsa sisällään kohoavan. Perkeleen jääräpää, kylläkai selviän tuon muutaman kilometrin kävelemälläkin. Syököön itsensä kuoliaaksi.
Sen enempää harkitsematta Mari hyppäsi autosta ja alkoi nopein askelin taivaltaa risteykseen josta tie erkani hänen vaunulleen.
Saakelin piikkarit! Miten näillä kävelet, Mari tuskastui ja sieppasi
tanssikengät jaloistaan. Menköön sukat, menkööt jalkapojat vaikka verille, mutta autolle en palaa.