MARI--51.

Aivan seinänvierusta hiipien Mari eteni mopoa kohti. Ylettäen jo koskettamaan - avaimet oli paikallaan!
Tarkka silmäys ympärille........ketään ei ollut näkyvissä. Kuin jousen viskaamana hoikka nainen singahti mopon satulaan. Tuttu homma. .....alas jalustalta. Napin painallus ja pehmeästi nelitahtinen kone lähti käyntiin.Aivan pienellä kaasulla ajaen Mari ajoi mopon konehallin taakse ja väänsi kaasukahvaa, että kädessä teki kipeää.
Pikitiellä mopo kiisi parasta vauhtiaan. Marin riemulla ei ollut rajaa. Ne on eri naiset joita väkisin viedään..
Marin onneksi liikenne tiellä oli vähäistä. Kilometrejä hän sai taitettua ilman että ketään elollista näkyi missään. Hieman loivaksi lipsahti yksi kaarre, ja Marin oli täysi tekeminen saada ajokkinsa laidemmaksi, kun samassa vastaan puski mustia mökäpilviä tupruttava ruosteinen auto. Yskien Mari kohensi vauhtiaan. Ohikiitävän hetken hän näki autokuskin, jonka alahuuleen liimautunut tupakannatsa irtosi leuan loksahtaessa auki.
Sakke oli edennyt ruuanlaitossa haudutusvaiheeseen. Hän hyräili pöytää kattaessaan. Naisethan yleensä antoivat arvoa kauneudelle, joten Sakke teki parhaansa valitessaan kaapista astioita ja niihin sopivia lautasliinoja. Hän ei ollut lainkaan kuullut loittonevan skootterin ääntä eikä aavistanut minkään uhkaavan hänen hienoa visiotaan viihtyisästä lounaasta ja rattoisasta iltapäivästä.
Antaakseen kattaukselle viimeisen silauksen Sakke nosti keskelle pöytää maljakon, joka pursui sinisiä orvokkeja.
Vielä vilkaisu padan kannen alle ja Sakke käveli joustavin askelin huoneen ovelle, jonka takana hän tiesi Marin lepäilevän. Kun ei heikkoon eikä hieman voimakkaampaankaan koputukseen kuulunut vastausta, Sakke työnsi hitaasti oven auki. Hänen hämmästyksensä oli suuri, kun ainut mikä häntä huoneessa tervehti, oli avonaisen ikkunan edessä hulmuava pitsiverho.
- Helvetti soikoon! pääsi Sakelta. Vimmoissaan hän asteli tyhjän vuoteen luo ja viskasi siihen sotkuisesti jätetyn peiton vihaisesti lattialle.
Mari käytti loppumatkallaan hyödyksi oikopolkua, joka johti jokirantaa myöten, peltosarkojen päitä suoraan vaunulle. Paikoin taival oli melko muhkuraista, mutta lopulta hän kuitenkin pääsi perille. Varovasti hän nousi skootterin päältä alas ja työnsi sen koivun runkoa vasten nojolleen.