- Harvemmin sitä herää tällä lailla eikä muista koko tapauksesta mitään… Kokemus tietysti tämäkin.
- Olettamus ei vastaa aivan tosiasioita. Huomasin sun silloin yöllä keikkuvan shokin partaalla ja olit vielä väsymyksestäkin melkein tajuton. Mulla sattui olemaan kirkasta autossa ja tarjosin siitä… suuhun ei tarvinnut todellakaan kaataa. Retkahdit aivan käsivarsille, enhän voinut sua sinne vaunulle jättää. Mulla särkylääkkeitäkin täällä lääkekaappi pullollaan, jos tarvitset… Vaatteet riisuin, koska niissä oli verta. Laitoin aamulla koneeseen. Olenhan minä naisia vähissä pukeissa ennenkin nähnyt, joten voit rauhoittua, en ole käyttäytynyt sopimattomasti.
Jos mies odotti kiitosta tai hengenpelastusmitalia, sitä se sai odottaa turhaan. Mari kolautti tyhjän mukin yöpöydälle ja oikaisi itsensä peittoa samalla kiskoen sänkyyn, kääntyen vieläpä mieheen selin. Sakke huomasi audienssin päättyneen ja melkein äänettömästi lähti huoneesta vieden tarjottimen mukanaan.
Marilta oli konstit vähissä. Mihinkäpä hän talosta nyt niin vain lähtisi ja millä kulkuneuvolla! Rampana ja puolipukeissa. Hän muisti kyllä, kuinka pitkän taipaleen takanakin talo oli. Pyörälläkin matka oli tuntunut pitkältä, saati yhdellä koivella konkaten.
Mari mietti keinoja kuumeisesti aina aloittaen alusta. Hän ei suostunut taipumaan ajatukseen viettää Saken talossa päivääkään. Jalkaa vihloi ilmeisesti huono asento. Välillä Mari nappasi yöpöydältä pari särkytablettia ja kiskaisi vettä päälle.
Sakke istui tuvan pöydän ääressä. Hän oli latonut aamulla innoissaan ruokatarpeita jo työpöydälle aikomuksenaan laittaa heille maittava sunnuntailounas, mutta nyt hänen ajatuksensa askartelivat vain naisen oikukkaassa luonteessa. Hän ei ollut saanut Maria vakuuttuneeksi ratkaisustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti