- Joo, iliman muuta ja paljon rahaa, mutta ei ajatella niitä näin herkällä hetkellä. Suutele rakas, Mirja sanoi huohottaen.
Mirja iski välillä salaa silmää Marille. He olivat päättäneet antaa sellaisen opetuksen, että naiset jäisi vastedes rauhaan. Käsimerkein Mirja antoi Marille vinkkejä mitä hän suunnitteli.
Paavo oli punakka ja hikinen. Marikin tuli hänen kimppuunsa. Marikin pöllytti Paten hiuksia ja sanoi sitten nauraen Mirjalle:
- Mutta nyt Mirja katsotaankin Paavolta ase. Muistatko kun se
alaluokalla näytteli kikuliaan tytöille. Katsotaan nyt onko
sillä kasvanut?
- Sepä tehdäänkin. Hihhii, tää menee jännäksi. Pitäähän minun
nähdä millaiset aseet minun puolisolla on? Mirja sanoi ja
alkoi aukoa Paavon vyön solkea.
- Vain perkele, sitä te ette kyllä tee, Paavo huusi.
Mutta naiset olivat vahvoja, töissä karastuneita. Marin kipeään jalkaan hiukan sattui, mutta nyt ei pikkuseikat saaneet haitata.
Paavo uhkaili ja rukoili, lupasipa jo rahaakin, mutta naiset jatkoivat hidasta riisumista. Vyö oli jo auki mutta tiukalla oleva
housunkauluksen hakanen ei vaan auennut, kun Paavo pullisti hyvinmuodostunutta vatsaansa. Mirja yritti ja yritti, kuitenkin hakanen pysyi raksissaan.
- Mari, sakset äkkiä. Tämä nyt viedään loppuun, siinä ei auta
mikään.
- Siinä ne on pöydällä. Minä pidän miestä aloillaan. Mutta
varovasti. Tulee sinulle köyhä liitto jos hupivälineen
katkaset! Mari sanoi.
- Homma hyppysissä. Nyt on sakset sellaisissa käsissä, joilla
on kuohittu porsaita iso joukko. Kyllä se samoin menee isompikin sika, Mirja huusi ja työnsi saksen kärkeä sepaluksen alle.
Paavo oli aivan hiljaa. Hän ei uskaltanut edes hengittää. Saksenkärki, mahanahkojen läpi ei olisi hupijuttu. Napsahtaen katkesi housunkaulus ja Paavon iso kaljamaha pullahi vapaaksi. Mirja katsoi Maria, aivan kuin kysyen jatketaanko? Mari sanoi vakavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti