.- Kuulehan Paavo. Vaikka olet kuinka mahtava isäntä ja varakaskin,niin en voi suvaita että kyttäät minua. Tämä on jo liian mones kerta kun minua ahdistelet. Jätätkö minut rauhaan, vai katsotaanko sinulta munat? On tässä miesten vehkeitä nähty, mutta kyläläiset eivät taida paljon kunnioittaa naisten ahdistelijaa. Varmasti kerrotaan jos et vanno pysyväsi pois täältä.
- Hei kuulkaa, enhän mä mitään.. Älkääs nyt?On tämä nyt onnetonta!
Naisten järkytykseksi Paavon silmät kostuivat kyynelistä. Mari ja Mirja katsoivat avuttomina toisiinsa. Paavon tila paheni silmissä, pian tämän
posket olivat itkusta märät ja väriltään syvänpunaiset.
- No, mutta Pate! Et kai sä ottanu nyt vähän turhan raskaasti tätä meidän oppituntia? yritti Mari arkana. Mirja oli ruvennut taputtelemaan
Paavoa hartioihin, mutta mies nyyhkytti kuuluvasti, väliin hän sai soperrettua:
- Perkele, aina kun mä johonkun ihastun, mun käy ohraisesti! Ei auta vaikka vois tarjota maat ja mannut, kun kukaan ei yhtään välitä?
- Voi, voi! Kyllä me oltiin sulle liian ankaria, mutta kun sinä et millään vähemmällä uskonut? Ja käyttäydyt aina niin rehvakkaasti!
- Eikä tunteita voi käskeä. Jos ei tunteet saa vastakaikua, ei sille
vaan mitään voi, niin se on, Paavo.
- Mutta kyllä sä vähän narraatkin, onhan sulla tyttöjä ollut? Mutta olen
kuullut, että ei sulle aivan kaikki ole tahtoneet kelvatakaan?
Paavon ryhti koheni silmissä.
- No mutta helekkari! Tarkoitatko Nevaperän Ullaa? Kyllähän se muuten
aivan, mutta se sanoo, jotta ei jätä äiteetään yksin sinne korpeen,
pitäis ottaa se eukko kylkiäisinä. Saatana! Minen mitään vanhustentaloa
perusta! Sanoin Ullalle, jotta kirkollehan ne joutaa semmoset, ei me
niitä aleta passaamaan. Mutta tämä halavattu pisti ehdoksi, että äiteen
kanssa tai sitten ei ollenkaan. Menkööt hornan tuuttiin koko Nevasakki!
Mirjaa ja Maria hieman huvittikin Paavon paatosmainen purkaus, mutta
taiten he suoriutuivat tilanteesta lohdutellen, että kyllä aika olisi
varmaan paras lääke Paavon ja Ullan ongelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti