MARI:-61.

- Tunnetteko miehen ?
- Kyllä hän hyvänpäiväntuttu on, tuosta naapuripitäjästä, mutta hänen
taustojaan en tiedä tarkalleen, Mari järkyttyneenä sopersi.
- Nimen kuitenkin tiedätte? Saanko teidän nimet myös?
Mari sanoi omansa, Mirjan ja Saken nimen ja osoitteen. Lääkäri merkitsi tiedot muistiin ja oli jo menossa ovella.Kääntyi vielä totisen näköisenä:
- Tilanne on todella vakava. Potilas on koomassa. Voitte ottaa yhteyttä
sairaalaan, jos haluatte.muutaman tunnin päästä.
- Kiitoksia! Varmasti soitan, Mari hiljaa sanoi.
- Kauheaa! Mä en meinaa tajuta tätä yhtään? nyyhkytti Mari, - Törmää
tänne verissäpäin? mitä se tänne? Ja voi, jos se ei herää? kuolee?Ja
mitä mäkin oon sille tehny ja sanonu!!!!
Mirja huomaa ystävänsä olevan aivan shokissa, hän taputtelee
rauhoittavasti Maria hartioihin ja lohduttaa: - Hyvänen aika, älä nyt
vain ala soimata itseäsi! Varmaan Sakke oli tulossa ehdottamaan sovintoa
tai jotain? Kyllä Sakke huumoria ymmärtää, pikku viatonta pilaahan sinä
olet heitellyt.
- Mutta jos se k-u-o-l-e-e? ?
- Eiköhän se nyt saa parhaan avun, mitä voi saada. Nopeastihan sinä sait
apua tulemaan, et möhlinyt hälytyksen kanssa! Olen kuullut kaikenlaisia
kauhutarinoita, kuinka apua soittava on tyrinyt eikä apu ole tullut
ajoissa. Ei me tässä muuta voida? Keitänpä meille teetä, että
rauhoitutaan molemmat tästä asiasta.
Mirja nousee kokkaamaan ja katsoo välillä huolestuneesti ystäväänsä,
joka edelleen istuu sängyn laidalla samassa asennossa, otsa miettivästi
rypyssä.
- Se on aivan mukava mies? ja omalla tavallaan hirmu komeakin.
Kuvittele, sen vaimo on jättänyt? hei, pitäiskö sille ilmoittaa? ? Mutta
enhän mä tiedä sen nimeäkään? aprikoi Mari.
- Ei. Kyllä ne sairaalasta ottaa siihen sen exään yhteyttä. Ei se sulle
kuulu, sinä oot toiminu riittävästi, usko jo!