Mari juoksi edellä ja rantaan päästyään yritti juostessa heittää mekkoaan pois, mutta oli huolimaton. Jalka oli vieläkin kosketusarka ja astuttuaan jonkin risun päälle
hän ulvaisi tuskasta ja syöksyi suinpäin nenälleen.
- Hei, minä olla ensin, Lily huusi ja juoksi, Marin ollessa rähmällään , ohi.
Mari nousi varoen jaloilleen. Ei kuitenkaan mitään pahempaa. Rauhallisesti hän käveli rantaan . Lily on kuorinut asusteet yltään ja katehtien Mari katsoi hänen hyvin säilynyttä kehoaan. Hän on kuin malli. Rinnat kauniit ja terhakkaasti pystyssä. Hm, hän itse kymmenen vuotta nuorempi . Nooo, mitä näistä, Mari ajatteli ja hyppäsi Lilyn perässä jokeen.
Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Oli lämmintä. Mari nousi saaren puolelle hietikolle heittäytyen siihen pitkälleen. Kuuma hiekka poltteli ihanasti märkää ihoa. Tuntui taivaalliselta.
Lilykin nousi rannalle valiten sopivan paikan Marin läheltä ja heittäytyi selälleen.
- Oo minä nyt jo rakastaa tämä maa. Tämä ihana isäni maa, oo sitä jota olen aina kaivannut. Minä tehdä se suuri komea talo. Missä olla se Kul...mikä olla se nimi, ne veljekset?
- Niin Kuljun veljekset. Heidän kotimökki oli tuossa alajuoksulle lähes kilometri.
Kunhan keritään mennään katsomaan. On meillä aikaa ennenkuin se sinun komea sulhanen saapuu, Mari yritti kiusoitella.
- Ei minä sulhanen. Pieni leikki vaan. Miestä ei ottaa vakavasti. Kaikki ne pettää. Mutta minä tietää, kun nainen pettää ensin, se mies oppia.Ja itkeä pitkä itku naisen perään. Huihai kyllä minä tietää, mikä niille hyvä! Mutta mikä olla tuo uniformumies tuolla vastarannalla? Oo ja meillä ei mitään suoja.
- Poliisi! Mitä se nyt hakee? No katsotaan kestääkö virkamies minkäverran, Mari sanoi ja nousi seisaalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti