Hän piteli edelleen kännykkää kädessään. Jalkaterät
olivat kääntyneinä sisäänpäin ja kädet roikkuivat sylissä. Hän olisi
kovasti halunnut soittaa vielä jollekin, mutta ei jaksanut miettiä,
kenelle pystyisi kertomaan ja kuinka paljon kannatti yleensä kertoa.
Kaikki se tarmo ja energia, mikä vielä vähän aikaa sitten oli virrannut
Marin jäsenissä, oli kuin imetty pois. Hän tuijotti maahan eikä nähnyt
mitään. Hän hätkähti kuin unesta huomatessaan tietä pitkin keinahdellen
lähestymässä aivan tuntemattoman auton. Auto oli vanha amerikkalainen ja näytti
likaiselta. Mari pakotti itsensä nousemaan tuolilta. Häntä hieman
pelotti outo tulija. Itsekseen hän lohduttautui, ettei kysymyksessä
varmaankaan ollut mikään huumediileri, kun oli kuullut näiden ajelevan
tuliterillä autoilla? ?hmmm, niin kuin Sakke, nousi Marin mieleen. Hän
torjui ajatuksen saman tien.
Kun auto viimein saapui pihaan, Marin oli hieraistava silmiään
nähdessään sieltä jalkautuvan persoonan. Kurvikas naisihminen
vaaleansinisessä, vartalonmyötäisessä housupuvussa, leveät lahkeet
suvituulessa lepatellen. Päässään naisella oli leveälierisin hattu, mitä
Mari oli koskaan nähnyt. Jossain elokuvassa ehkä. Nainen lähestyi Maria
suu leveässä hymyssä, Mari ehti panna vielä merkille, että iältään
tulija oli jo viidenkymmenen korvilla hyvinkin.
- Hello! huudahti nainen oudosti korostaen. Mari ei osannut heti
vastata, vaan aivan kuin jäi odottamaan jatkoa.
Nainen asteli piikkikärkisissä patiineissaan aivan Marin eteen ja ojensi kätensä:
-Kuulla tuolta kylältä löytäväni täältä sukulaisen.
Nainen puhui hitaasti kuin jokaista sanaa erikseen hakien. Mari tarttui ojennettuun käteen ja puristi sitä kevyesti. Edelleenkin hän odotti jatkoa.
- Ymmärtää hyvin, että voi olla yllättynyt. Minä tulen Massasta. Sanovathan täällä? Massa? Oikeastaan Massachuttets The United States,
sieltä tulen. Juuret. Ne täällä, selosti nainen huitaisten lopuksi kädellään ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti