MARI. --71.

- Oo, te ei olla huolestunut. Maksan normaali hinta. Hiukan exra jos paikka hyvä. Marin kanssa tutkia paikka.
Miehet nousivat ja hyvästelivät naiset. Tuskin ulko-ovi sulkeutui kun Mari aivan kiljaisi:
- Ihanaa! Kuinka se noin hyvin järjestyi. Tää on jo ihme.
- Ihme se ollakin. Jumala järjestää asian kaikki se oikea, Lily sanoi.
- Mutta näin kuin järjestettynä. En vieläkään ymmärrä miten tuollainen on mahdollista.
- Jumalalle ei mikään olla mahdoton. Vapaakirkko olla ilon kirkko. Kaikki järjestyä parhainpäin.
- Kuulutko sinä Vapaakirkkoon? Mari kysyi.
- Minun isä jo kuulua. Minun mies kuulua. Minä kuulua koko ikä, Lily sanoi.

Mari ajatteli itsekseen, että tämä tästä tosiaan puuttuikin, big house?
tarkoittikin kaiketi jotain temppeliä. ? Joten hyvästi vain rauhaisat
kesäillat, kun lähistöllä alettaisiin seuroja pitämään! Kovaäänisistä kuuluisi kilometrien päähän tinkimätön todistelu ja maailmanlopulla
pelottelu.
Mari nuhteli itseään, mitenkäs hänelle näin yhtäkkiä oli juolahtanut
tällainen uhkakuva mieleen? Paikka oli ilmeisesti käymässä hänelle jo
niin rakkaaksi, että hän halusi puolustaa ja suojella sitä kaikin
keinoin. ?Härkää sarvista, siitähän se selviää, päätti Mari ja kysyi
kiertelemättä: -Vedänkö aivan väärät johtopäätökset, jos luulen, että
olet rakennuttamassa kirkkoa?
Marin hämmästykseksi Lily puhkesi iloiseen nauruun, epäilemättä
valkaistut hampaat loistivat kuin helmirivi.
- Ei, ei, ei! Koti se olla! Koti ja ateljee! Minä luulen, kirkko löytyy
automatkan päästä, niin.
- Ateljee? Et varmaan ole kertonutkaan vielä aivan kaikkea itsestäsi?
- No, minä ei ehtiä vielä. Minä haaveillut jo years, vuosia, että
eläkkeellä on aikaa taiteelle. Minä tauluja? selitti Lily tehden samalla
suorakaiteen muotoista kuviota ilmaan käsillään.
- Ahaa! Maalaat tauluja!?!
- Niin. Oilpainting? mitä onkaan suomeksi??
- Öljyvärimaalausta.
- Hankala sana. Sitä se olla. Ai, kun saan kunnon tilan, niin olla onnellinen?