- Sille! toistivat Mari ja Lily yhteen ääneen, ja kulauttivat kelpo annoksen kultaista juomaa.
Naiset viivähtivät ajatuksissaan, ja pehmeä kesäyö ympäröi heidät hetkeksi hiljaisuudellaan.
***
Aurinko paistoi jo korkealta ja kuumasti Marin ja Lilyn oikoessa vasta jäseniään vaunussa. Marin ajatus suuntautui toviksi Mirjaan, jonka oli täytynyt hoitaa aamulypsynsä ajallaan. Mirja ei koskaan valitellut töitään. Marin oli myönnettävä, että joku saisi Mirjasta kelpo emännän. Itseään hän tuskin osasi mieltää samaan rooliin. Unisilla aivoillaan hän pohdiskeli, pystyisikö rakkaus saamaan aikaan hänessä sellaisen muutoksen. Vai olisiko se enemmän tahtokysymys: jos päättää, niin pystyy mihin vain. Jos hänelle tarjottaisiin vaikka arvontapalkintona navetta elukoineen, niin tarttuisiko hän toimeen vai hankkiutuisiko palkinnosta pikimmiten eroon.
Hassut ajatukset seurasivat toinen toistaan. Mari vilkaisi vaunun lattialle petatulla petillä lepäävää Lilyä. Tämä näytti olevan jälleen täydessä unessa. Kiharat kehystivät kauniisti hänen tyynyllä lepääviä kasvojaan. Peiton alta pilkistivät mukavasti syklaaminpunaisiksi lakatut varpaankynnet.
Ulkoa kantautui joitain ääniä. Ensin Mari oletti niiden kuuluvan jostain naapurien peltosaroilta, mutta niiden lähestyessä Mari ponnahti hapuilemaan vaatekappaleitaan, jotka hän oli yöllä huolettomasti heittänyt yltään. Lily raotteli silmiään.
- Mika hatana?
- Ulkoa kuuluu jotain? joitain tulossa ?kai, selitti Mari kiskoen paitaa päälleen.
- Paljonko kello on?
- Näyttää olevan puol kakstoista.
- Oh, my God! kirkaisi Lily , - Kello kaksitoista ja pankki!
Asia palautui vasta silloin Marinkin muistiin. Toden totta, heidänhän oli puhe olla kahdeltatoista pankissa kauppakirjan teolla. Mari avasi ikkunaverhoa ja totesi ulkona käyskentelevän myyjäosapuolen.
Kuljun veljekset olivat saapuneet ensivierailulle sopivasti ja mahdollisesti tarkistamaan, että asia eteni, kuten oli sovittu?
Lily oli pukeutunut ennätysajassa ja harjasi parhaillaan hiuksiaan. Mari avasi oven ja huusi ulkona kädet taskuissa seisoskeleville miehille:
- Päivää! Ollaanko aikataulussa?
Miehet katsahtivat naurahtaen toisiinsa.
- Te naiset! huikkasi Pena heilauttaen kättään.
- Tultiin velipojan kanssa ajatelleeksi, että olisi kiva käydä kirjojenteon jälkeen porukalla vaikka syömässä? aloitti Kari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti