Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
sunnuntai 16. heinäkuuta 2017
MARJASSA.
Kulki neito metsikössä
kuusi metsässä samosi
etsi luonnosta evästä
marjaa sientä kaikenlaista
kori pienoinen kädessä
reppu keikkui olkapäillä.
-
Katsoi neito ympärille
kurkki taivahan lakea
pilvet synkät, tuskantummat
peitti auringon heleän
kumu kuului kaukaisena,
oli ukkonen tulossa.
-
Tuulen henget, herhiläiset
nosti lietsonsa lehosta
tohautteli torveansa
vireen virkeän viritti
taipui latvat jättikuusten
ikihongatkin humisi
ootti luonto vaienneena
suurta vierasta kylähän.
-
Puhkui tuuli tuimemmasti
oksan lennätti lepästä
repi kuorta norjan koivun
nyppi oksia katajan
kaatoi pökkelön rytisten
heilutteli heinänlatvat
oli julma Luojan ilma
myrsky kauhea tulossa.
-
Säikähti jo nuori nainen
mistä suojansa hakisi
eipä turvaa tiedossansa
metsän valtavan sisässä
korven kolkon maisemissa.
-
Nyt jo halkoi taivaankantta
tulipyrstöinen vasama
suuren pauhun saattamana
kohteeseensa jo satutti
räiskähtäen lastut lensi
ikihongasta holahti
tulta otti tervasroso
roihuten metsässä palavi.
-
Korit lensi kämmenistä
neito pelkäsi kovasti
kotiin juoksi kiljahdellen
säätä kauheaa pakeni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti