Sivut

torstai 20. heinäkuuta 2017

MARI. -77.

- Oo minä rakastaa wisky. Ehdottomasti raakana. Lantrinkki vaan pilata, hieno maku..
- Odota käväisen hakemassa pullon vaunusta.
- Anna sinä olla pullo, minulla laukussa aito skottiwisky, Hakea vaan lasi! Lily sanoi ja lähti autoa kohti..
Eipähän Marin varusteissa ollut hienoja laseja. Tavalliset maitolasit sai kelvata....no ei sitten lantrinkia kun ei vieraskaa, Mari ajtteli , kuvitellen juoman polttavan suutaan. Mutta saakeli polttakoon, narkkariämmä ei pienistä.
Lily oli jo aukaissut pullon Marin saapuessa takaisin. Mutisten jotain elämän nesteestä, Lily kaatoi lasit puolilleen , Marin pitäessä niitä käsissään. Sitten Lily ruuvasi korkin kiinni ja pani pullon koivunkatveeseen.
- Nyt serkku, nostaa malja ystävyys ja avunanto- merkeissä. Oo minä olla niin onnellinen kun lähteä takaisin, minun isä maa..
- Tervetuloa vaan rakas sekku. Varmasti tulemme toimeen keskenämme. Hölökynkölökyn sanotaan täällä Suomessa, Mari sanoi ja heilautti lasin huulilleen.
Tulinen juoma tuntui polttavan koko suun limakalvot. Mari irvisteli ja puhalteli ja sitten tuntuikin jo paremmalta.
Lily oli tyhjentänyt lasinsa parilla siemaisulla , ja alkoi ylistää.
- Oo Tätä olla elämä vailla. Oijoi kun minä rakastaa , tämä Suomen kesä. Kun minä saada valmis minun house, minun elämä olla se suuri onni!
- Hihhii! Lily, etkö sinä muista , tänä iltana sinulla on reffit. Puskan Jussi saapuu uljaalla ratsullaan. Tiedä mikä onni sinua vielä tänään odottaa, Mari nauroi.
- Ja pyh, minä sanoa. Tietää miehet tarkkaan. Tietää mitä he tahtoo, joku olla yksi sonni. Mutta minä sanoa: Se olla suuri erehdys, jos yrittää.
- Sitten meidän ei sovi ottaa kovin paljoa. Otetaan toiset ja lähdetään sitten katsomaan sitä Kuljun autiopaikkaa. Sinulla tulee olla illalla selkeä pää.
- Mulla olla kova viinapää. Se olla isän perintö. Isä ei koskaan juovuksissa, vaikka joskus kallistella lasia. Lily sanoi ja kaatoi pullosta toiset puolikkaat.
Mari tunsi rinnassaan ja vatsassaan lämpimän tunteen kiertävän. Jostain kumman syystä naurattikin niin herkästi. Maailma oli niinkuin höyhenissä. Pehmeä ja mukava.
Teki mieli kiusata vielä Lilyä, mutta silloin alkoi tienmutkasta kuulua tuttua Kuplan pärinää ja kohta keltainen auto kaartoi vaunun eteen.

Ei kommentteja: