- Tämänaamuinen kolari joka sattui tuossa vähänmatkan päässä , siinä on ilmennyt seikkoja jotka aiheuttavat tarkempia tutkimuksia. Olitteko Sirviön seurassa kolarin sattuessa?
- No, en ollut! Olin tuolla vaunussani Sak.....Sirviö tuli verisenä sinne, ja pyysi apua.
- Olette varmaan ollut hänen autossaan? Huomasitteko mitään erikoista?
- No, en ole huomannut mitään. Mikä ihmeen kuulustelu tämä on? Mari kysyi..
Poliisi nosti katseensa lehtiöstä, johon oli kirjoittanut sitä mukaa kuin oli kysellyt. Poliisi katsoi totisen tutkivana Marin silmiin, ja kysyi sitten äkkiä:.
- Neiti Mäyrä, käytättekö huumeita?
- Täh? Mari oli aivan ällistynyt. - Huumeita? En ole ikinä käyttänyt. No tietysti joskus alkoholia, mutta varsinaisia huumeita. En koskaan.!
- Hyvä on. tämä riittää tälläkertaa, palaamme asiaan jos jotain asian vaatimaa ilmenee! Poliisi sanoi ja lähti asuntovaunun kupeessa näkyvää poliisi-Mondeoa kohti.
Mari oli kuin puulla päähän lyöty.......tämäkö tästä puuttui.....hemmetti huumeita!
Typertyneenä hän nosti voimaveitsen olkapäälleen ja lähti kulkemaan vaunuaan kohti......Mirjalle täytyy soittaa..........
Mari kuunteli Mirjan selkeäsanaista puhetta vaiti. Hän huomasi
puristavansa kännykkää lujalla otteella. Hän vaihtoi kättä ja ravisteli
toista.
- ?Kaikkeen helkuttiin sitä voi tulla sotketuksi, jatkoi Mirja
päivittelemistään, ja sulle on ehtinyt muutaman viikon aikana tapahtua
enemmän kuin tarpeeksi!
- Siltä mustakin on alkanut tuntua. Vois viheltää jo pelin poikki ja
palata turvalliseen kaupunkielämään.
- Hahaa! Nyt se ei ainakaan käy päinsä! Poliisi epäilisi heti, että oot
jotenkin mukana huumekuvioissa, kun pakenet paikalta.
- Voi, helekatti! Minkä neuvon sä antaisit mulle nyt?
- Mitä muutakaan voisit kuin jatkaa normaalia epänormaalia elämääsi ja
lomaasi siellä!?
Mari oli harmikseen samaa mieltä. Puhelun jälkeen hän tunsi itsensä
aivan voimattomaksi ja lysähti veltosti istumaan koivun katveeseen,
muovituolille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti