- Sinä hämmästyä, minä tietää! Minä tottunut suuri action, toiminta. Kerron sinä! Kuulehan serkku…
Marin uteliaisuus heräsi kertaheitolla. Hän kumartui vaistomaisesti eteenpäin kuunnellakseen tarkkaan, mitä oli tulossa.
- Tontti ja maa sinulla, minä tietää. Ei voi otta pois. Siksi minä kysyn sinulta, paljonko dollareita minä anta serkulle, että talolle saa paikan?
Mari räpytteli silmiään.
- Siis mitä? Haluatko rakentaa talon sinne jokivarteen?
- Kyllä. Minulla jo kauppa, tarkensi Lily.
- Rakennat siis jonnekin joka tapauksessa?
- Niin. Minulla ei Amerikassa oma talo, mutta Suomessa on! Sen olen päättänyt, eikä mitään pikku cottagea, vaan kunnon house. Iso, big house!
Lily oli taas päässyt elementtiinsä ja viittoili käsillään laajoja kaaria ilmassa. Mari huomasi kahden miehen tuijottavan heitä viereisestä pöydästä. He olivat työvaatteissa. Miehet vaihtoivat välillä merkitseviä silmäyksiä keskenään.
Vaivautuneena Mari piirteli sormellaan pöytälevyyn. Nyt olikin paha paikka.....
Hänkö sukulaisiakarttava ja heidän kanssa joskus kovastikin yhteenottanut myisi paikan ventovieraalle täysin erilaiseen elämään tottuneelle serkulle. Se oli aivan mahdoton ajatus.
- Mitä sinä sanoa? Eikö olla hyvä homma?
- Tuota , tämä tuli niin äkkiä ja arvaamatta. Minun pitää harkita siitä molemmat puolet, myöskin ne huonommat.
- Minä ymmärtää! Minä olla sinä aivan vieras. Mutta me tutustua , tulla hyvä ystävä.
- Toki minä sen ymmärrän. Ihmissuhteet kehittyy ajan kanssa. Mutta kun minä en ole vielä varma itsestänikään. En tiedä haluanko asua maalla vaiko kaupungissa?
- Minä ymmärtää, minä ymmärtää, Lily sanoi. - Me palata asiaan kun sinä olla varma. Isän kotiseutu rakas minulle. Haluta talo tänne, jossa eläkepäivät kuluttaa.
- Onhan noilla Keskimailla paljon joenrantaa. Siinä on oikein hyviä tonttipaikkoja. Maat on tosin Lehtisen Paavolla vuokralla. Paavo hallitsee melkein koko kylän pellot.
- Oo, minä käsittää. Sinä et haluta myydä maata? Minä muistaa isä aina puhua Keskimaa. Olla rakastunut silloin kun lähteä, talon ylpeä tytär? Oikke hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti