- Ooo, minä ymmärtää. Minä en ennen käydä Suomi. Rakas isäni opettaa minut tämä maata rakastaan. Sinä, katso minun isä, hänestä kuva. Hän kuolla yli kymmenen vuosi takaisinpäin. Minä päättää. Kun tilaisuus minä tulla Suomi.
- Ihanaa kun tulit Elisabeth, vai kuinka sinua kutsun?
- Sinä sanoa , niinkuin kaikki minun tuttu, Lily. Siitä minä pitää. Mutta katsoa nyt isän kuva, Lily sanoi
Mari katseli kuvia jossa oli kuvattu lehmiä ja hevosia. Oli kuvia häistä ja hautajaisista, kunnes häntä katsoi kuvasta komea vahvaleukaisen näköinen viiksekäs mies. Ilme oli kovin totinen jopa synkkä. Piirteissä oli paljon samaa kuin Marin omassa isässä oli ollut.
- Eikö olla komea mies? Hän olla suuri viskaali, vai miten sen sanoa, osavaltion hallinto. Itse olla sama työpaikka. Keväällä elääkkeelle. Heti alkaa suunnitella matka Suomi. Lily selitti.
- Mutta jopas minä olen. Sinä olet tullut sieltä mertentakaa ja minä en älyä mitään tarjota. Nyt pöytä koreaksi. Ameriikan-serkku on tullut kylään, Mari sanoi ojentaen kuvat takaisin naiselle.
- Älä mitään laittaa.Ajattella, minä viedä sinä ravintola syödä? Tietää ravintola? Olla hyvä ruoka?
- Kyllä tuolla kirkokylässä on ihan hyvä . Kaupungissa tietysti on valinnan vartaa. Sinne on kuitenkin matkaa, Mari sanoi.
- Oo, minä tulla kaupunki tänään. Hotellihuone Cumulus.
- No sitten aivan turhaan ajetaan sinne. Kyllä syödä voimme aivan hyvin tuolla kirkonkylällä. Kuten huomaat täällä minulla on kokkaamiskonstit kuin intiaaneilla. Nuotio pihalla ja siinä lihan kärventelyä, Mari nauroi.- Odota kun käyn vaihtamassa hiukan puhtaampaa ylle. Ei haalareissa voi ravintolaan mennä.
Nopeasti Mari vaihtoi asuaan. Sipaisi lyhyttä tukkaansa järjestykseen. Hiukan tuoksua kainaloon ja menoksi.
Nainen istui jo autossaan Marin ehtiessä jälleen ulos. Vanha Cheurolet oli valmiina keinumaan matkalle. Lily väänsi virta-avaimesta ja matala murina kuului konepeiton alta, useasylinterisen moottorin pyörähtäessä käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti