Muodollisuudet oli pian hoidettu ja Lily siirsi kauppahinnan veljesten tilille . Homma oli selvä.
Kun palattiin autojen luokse Lily kääntyi veljesten puoleen:
- Nyt kun kauppa onnistya hyvin. Oikke hyvin! Tietää te yksi hyvä paikka missä saada se hyvä ruoka?
- Ehdottaisin että mennään tuonne naapuripitäjän puolelle. Siellä on hyvin tasokas ja iso maatilamatkailu yritys. Siellä voi vaikka ratsastaa. Ruoka siellä on todella hyvää, Kari sanoi.
- Ilmanmuuta, sinne mennä. Minulla olla suden nälkä. Mennä te etukeula me Marin kanssa tulla perässä, Lily sanoi.
Kuljun veljekset eivät olleet antaneet puhuakaan, että matkaan lähdettäisiin kahdella autolla. Niinpä naiset olivat myöntyneet, ja Lilyn auto oli jätetty pankin edustan parkkiruutuun odottamaan myöhempää siirtoa.
Marin yllätykseksi Lily oli tälläytynyt välittömästi apukuskin penkille. Marille ei ollut jäänyt juuri valinnanvaraa, vaan hän oli käynyt istumaan takapenkille Kuljun Karin vierelle.
Matka oli alkanut seurueen kuunnellessa Lilyn luontevasti soljuvaa puhetta. Ensin veljeksiä tuntui huvittaneen Lilyn puhetapa, mutta pian he olivat jo tottuneet siihen niin, että oma puhe oli lähteä samoille raiteille.
Ajomatka tuntui pitkältä, vaikka nopeusmittari näytti hipovan sallittujen nopeuksien ylärajaa. Mari katsoi vaivihkaa Karia, jonka profiili sai Marin nielaisemaan tyhjää. Miehellä oli tummat kulmat, pitkähkö suora nenä ja leuassa parin päivän ajamaton parransänki. Miehen silmät olivat harmaat. Karilla ei näyttänyt olevan sormusta, mutta harva rakennusmies kai sellaista käyttikään, vaikka oli naimisissa, pohdiskeli Mari ja kääntyi välillä katselemaan ulos auton ikkunasta.
Lily jutteli lähes taukoamatta. Kiharainen pää oli alinomaa liikkeessä ja kerronnan avuksi otettiin vähän väliä myös kädet. Mari mietti jo, alkaisiko hänellä jossain vaiheessa keittää serkun tyylilaji. Mari oli mielellään välillä aivan hiljaa ajatuksissaan eikä sietänyt ajatusta jatkuvasta pulputuksesta.
Sitten vilkaistessaan Kariin hän yllätti tämän tutkailemasta itseään. Heidän katseensa kohtasivat ja molemmat naurahtivat kuin sopimattomasta teosta yllätetyt. Mari ei voinut ymmärtää, miksi tilanne sai hänet niin hämilleen. Yleensähän hän sai suunsa auki -liiankin auki- tilanteesta riippumatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti