KULTATUKKA - 17.
. Olli lähtee rientää kotiaan kohti mietteliäänä,selkä kipeänä mutta onnellisena,siitä kun sai tavata Sirpan,tuon ihanan tytön.
Kotiin päästyään hän hiipii hiljaa vuoteeseensa herättämättä isää ja äitiä.Olli miettii mitä heille aamulla sanon,kun olin noin tyhmä, että ruoskasta sain ja henkikin oli vaarassa.
Olli kiittää luojaansa . joka lähetti Korsu-Kustaan apuun häntä pelastamaan. Unta Ollin ei kauan tarvitse odottaa. Kohta hän nukkuu sikeästi ja näkee unia Sirpasta tuosta ihanasta tytöstä. Kivutkin hellittävät hänen Sirpaa ajatellessaan.Onneksi hän vei köydenpätkän piiloon vajaan ettei isä sitä heti löydä.-
Aamulla isä-Kalle kysyy,
-Missäs se poika koko yön oli?Me äidin kanssa olimme jo hätääntyneet,mutta sanoin äidille,kyllä se poika aamulla petistä löytyy ja siinähän sinä oletkin!
Ruoskasta sain, sanoo Olli, -katso näitä jälkiä ranteissani ja selässäni!! Tappaneet olisivat jos en sanonut kreiviä ystäväkseni! , , Vai sillä lailla, sanoo Kalle, -etkö sinä ikinä opi?Kun on köyhäksi syntynyt,niin kohtelu on sen mukaista, Kalle jatkaa; -turhaan sinä ylpeilet.
Olli puree hammasta,istuu pöydässä ja tuhisee itsekseen;
-Kyllä minä niille vielä näytän...
- Lähdetkös tänään metsään töihin ollenkaan? Kalle kysyy, huomaten Ollin haaveilevan katseen.
-Lähden minä,vaikka kipeät on nuo ranteet.Tapasin metsässä vanhan pitkäpartaisen miehen sanoi nimekseen Korsu-Kustaa, tiedätkö mitään hänestä?.
-Jaa,tapasit siis hänet,hän meni metsiin asumaan kauan sitten, kukaan ei ole häntä tavannut pitkiin aikoihin. Mitä hän sinusta tahtoi ,Kalle kysyy.JAT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti