Sivut

lauantai 29. joulukuuta 2018

RUNO

IHMISSUSI&SUSIIHMINEN
-
Täysikuu kun hohtaa, huomaan sen,
itsessäni valtavan muutoksen.
Illan tullessa kummia tapahtuu,
jalkapohjiini karvoja ilmaantuu.
-
Kädet muuttuvat pehmeiksi käpäliksi,
silmät kiiluen saalista himoitseviksi.
Torahampaat terävät leukaani saan,
susiturkin saan ylleni arvokkaan.
-
Minä tuskani ulvon näin kuutamoon,
minä susi, nyt susien joukossa oon.
En tunteita tunne, en sääliä lain,
kaikki liikkuva on nyt saalista vain.
-
Tuosta pihasta saaliiksi koiran nappaan,
nautin siitä kun säälittä pystyn tappaan.
Rusahdellen katkeaa saaliin luut ,
verta, valuvat raatelijoitten suut
-
Laumassa jokainen kaiken haluaa,
lopuksi heikot luita vain kaluaa.
Vanhat sudet saa surutta kuolla pois ,
raatoina niistä laumalle hyötyä ois.
-
Susi-ihminen päivällä olen jälleen,
susi susien joukossa yhä tälleen.
Täälläkin vahvat kaiken saaliin vie,
tyhjä luu vain heikolla kourassaan lie.
-
Susi-ihmiset toistensa kimppuun käy,
säälin tunnetta ei heidän silmissä näy.
Veri roiskuu kun saaliista kiistellään,
välillä toita kurkusta näykkäistään.
-
Susien juhlat jatkuvat yhä vaan,
viisastuuko ihminen milloinkaan.
Pitäisi sudenturkki jo riisua pois,
jokaiselle se varmaan parasta ois.
- Oiva Pennanen-

Ei kommentteja: