KULTATUKKA -10
Epätoivo alkoi jo vallata Ollin, täällä metsän suojassa ei varmaan kukaan löytäisi häntä moneen päivään. Oll.i yritti huutaa, mutta kuivasta kurkusta lähti vain pientä pihinää. Tuon uljaan kehonsa hän tunsi vähitellen menevän täysin tunnottomaksi. Ruoskan jäljet tuottivat suunnatonta tuskaa kun taajat sääskiparvet olivat löytäneet uhrinsa.
Ollilla tuli mieleen Sirpa. Aivan kohta hänen pitäsi olla siellä kukkametsässä, jossa hän aamulla oli Sirpan nähnyt!
Siinä mielessään ratkaisua pohtiessaan, Olli kuuli äkkiä takaansa kahahtuksen? Joko sudetkin ovat vainunneet veren tuoksun. Nyt on kaikki toivo mennyttä. Kahina jatkui hänen takanaan. Kuului jo yksittäisten askelten ääniä. Helpotuksen huokaus pääsi Ollin rinnasta. Sittenkin ihminen?
Jännityksellä Olli odotti millainen ihminen hänen näkökenttäänsä ilmaantuu?
***
Korsu-Kustaa, ihmisiä kaihtava erakko oli ansojen tarkastus matkalla joutunut melko kauas asunkorsultaan. Korsu-Kustaa oli hyvällä mielellä. Metsän Jumalat olivat ollet suosiollisia. Laukussa oli jo yksi jänis ja pari lintua. Saalista tulisi, kantaa asti, ennenkuin kaikki pyydykset olisi koettu. Korsu-Kustaa oli kumarainen vanha mies, Hänellä oli pitkä, aivan valkea tukka ja pitkä parta, jossa näkyi tummempia juovia.
Kustaa kävelee metsäpolkua. Tuhannet linnut ovat alkaneet iltakonsertin. Päivän helle oli hellittänyt, oli oikein hyvä sää. Kustaa kulki ,väliin huitoen kädessään olevalla tuuhealla koivunoksalla kiusaavia itikoita pois kasvoiltaan.JAT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti