JATKIS

KULTATUKKA - 14.
- Helpottuneena Olli lähti jo iloisesti kävelemään metsään päin.Hän suuntasi matkansa sinne,missä Sirpa oli ollut poimimassa kukkia päivällä.
Olli huomasi Sirpan poimimassa kukkia juuri samálla paikalla,kuin päivällä.Hän ajatteli yllättää tytön ja hiipi hiljalleen lähemmäksi Sirpaa joka oli aivan ajatuksissaan metsässä.Kuinka kaunis hän olikaan!, Olli mietti itsekseen ja hiipi lähemmäksi. Hän meni koivun taakse odottamaan jospa Sirpa tulisi itse lähemmäksi ja aivan kuin hän olisi kuullut ajatusen, Sirpa yhäkkiä lähti kävelemään kohti koivua. Juuri kohdalla, Olli hyppäsi hänen eteensä ja sanoi iloisesti tässä minä olen!
-Huh,kuinka säikähdin, sanoi Sirpa.
Olli katsoi lempeästi Sirpan sinisiin silmiin,eikä Sirpa voinut häntä vastustaa ja he suutelivat intohimoisesti.Kun he irrottautuivat toisistaan Sirpa ei voinut katsettaan irrottaa Ollista.Hänet oli täysin yllätetty ja tunteet tulivat hänet yllättämään noin vain! Olli katsoi Sirpaa suudelman jälkeen vieläkin lempeämmin ja he istuuntuivat kannon päähän kumpikin.
-Emme olisi tavanneet,jos et olisi pudottanut pitsiliinaasi?, sanoi Olli, -olen onnellinen että tapasimme.
-Niin minäkin, Sirpa sanoi.
-Katso Sirpa mitä minulla on hatussani? Tiedätkö minkä linnun sulka tämä on?
-Tiedän,tiedän,se on pöllön sulka,sanoisin huuhkaajan, sanoi Sirpa.
-Hyvinhän sinä linnut tunnet, sanoi Olli
-Sinulla on kaunis ääni ja kauniit silmät, sanoi Olli.
Sirpaa nauratti ja mielessään hän ihaili tuota ruskeaa miestä,hän tuntui rohkealta ja rehelliseltä,missähän on saanut nuo jäljet käsiinsä? Hän kysyi :
-Missä nuo tulivat?.
Olli kertoi koko tarinan Sirpalle ja häntä aivan itketti miehen puolesta.
-Hyvä kun eivät sinua tappaneet!,muuten en saisi sinua ikinä, lipsahti Sirpalta ja hän meni aivan punaiseksi huomatessaan mitä sanoi.
Ollia nauratti,kysyi kuitenkin:
-Mitä sinä minusta oikein ajattelet Sirpa? Sirpa katsoi Ollia syvälle silmiin ja sanoi:
-Sinuthan minä haluaisin ja hänen hymynsä liikutti Ollin sielua lämpimän ihanasti.JAT.