KULTATUKKA - 18.
-Hänellä on viisautta ja hyviä lääkkeitä näihin ruoskanjälkiin, sanoo Olli -ja lisäsi hän pelasti minut kun olin puuhun sidottu,voi olla että ette olisi minua löytäneet ajoissa. Mutta nyt lähetään töihin ,kun olen vain köyhä halonhakkaaja".
-Niinpä niin, sanoo Kalle,mutta jatkaa, -nyt syödään kunnolla ja unohdetaan eilinen,eikö niin poika?
Syötyään he menivät kirveensä teroittamaan pihamaalle aivan vajan viereen..... Isä ja poika hiovat kirveitään.Äkkiä Olli muistaa. Se kirves! Minullehan on sepällä uusi isompi kirves. Juuri nyt lähden sen noutamaan. haluan purkaa tämän kiukkuni ja tuskani työhön.
- Kuuleppas isä, minä lähden käymään kylällä, sepältä hakemassa, uuden isomman kirveen, nämä tämmöiset ovat lasten leluja. Varsi minulla on viimeistelyä vaille valmiina. Haen sen kirveen ja vartan sen ja tulen myöhemmin hakkaamaan. Ei kai sinulla ole mitään sitä vastaan?
-Eihän toki, mene vaan.Mutta muista jos kreivin susia tulee vastaan, muista paljastaa pääsi, se on sittenkin helpointa, köyhän tulee olla nöyrä.
- Nöyrä ja nöyrä, sitä te äiteen kanssa jatkuvasti sanotte, mutta onko he sen kummempia ihmisiä kuin mekään? Ei mielestäni ole oikein jakaa ihmisiä eriryhmiin syntyperän perusteella, sanoi Olli
- Eihän se oikein ole. Mutta minkä sille vahvemmalleen voi. Köyhän henki on niin kovin halpa, sanoi isä. - Mutta käy sinä vaan hakemassa se uusi kirveesi, minä lähden jo sinne metsään aloittelemaan.
Jälleen Olli oli menossa kylällepäin, vaikka selässä tuntui vielä ruoskan jälkien kivut, niin Korsu-Kustaan mainiot lääkkeet olivat vieneet pahimmat tuskat pois.
Olli saapui sepän luo. Sepällä olikin mahtava uusi kirves valmiina.JAT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti